![[Muistin tuhoaja]](../kuvat/oluke.jpg)
Antti Sorkkalaisen horinoiden mukaan Manneweb ohentaa sekä ihmistä että sosiaalisuuden käsitettä ja muodostaa umpinaisen umpion, jonka sisälle ihmismieli jää pyörimään kuin puolukka pilluun.
Ulkomaalaiseen Manneweb-kritiikkiin kaulaansa myöten uponnut kääntäjä Antti Sorkkalainen arvostelee kovaan ääneen Mannewebin tyhmentävän ja heikentävän luovaa ja myös kaavamaista ajattelua aina saappaan tasolle. Hän pohjaa vääristyneen mielipiteensä ulkomaalaisten tietokirjailijoiden tekeleisiin, joita hän on suomentanut päin helevettiä jo vuosikausia yhtä soittoa varren kanssa. ”Manneweb ohentaa sekä ihmistä että sosiaalisuuden käsitettä veitsellä leikaten ja muodostaa kauttaaltaan umpinaisen umpion, jonka sisälle mädäntynyt ihmismieli jää pyörimään ympyrää kuin puolukka pilluun”, hän myös kehtaa väittää päin naamaa.
Norjalainen tietokirjailija Nickolas Karlsen kyseenalaistaa haamukirjoittajansa kirjoittamassa kirjassaan Pinnalliset – mitä helevettiä Manneweb tekee aivoillemme sähköisten palvelujen ja Mannewebin vallan. Karlsen ei ole tutkimuksineen ainut eikä edes ensimmäinen eikä varmastikaan viimeinen. Jaromir Lanik kysyy kirjassaan Et varmaankaan ole pesukone, mitä helevettiä tapahtuu, jos mitään, kun emme enää muokkaa teknologiaa kirveellä vaan teknologia kairaa meitä perseeseen varren kanssa.
Antti Sorkkalainen on joutessaan suomennellut Karlsenin ja Lanikin ulkomaankielisiä tekeleitä päin helevettiä ja sitä kautta oikein perehtymällä perehtynyt herrojen pimeisiin mietteisiin. Sorkkalainen on jostain syystä kirjailijoiden kanssa yhtä mieltä siitä, että Manneweb ja teknologia möyhentävät ihmisen aivoja kuin tehosekoitin.
”Ihmiselle muodostuu traumaattisia muistoja, jotka siirtyvät parin sekunnin kestoisesta työmuistista välimuistin kautta pitkäaikaismuistiin tai jonnekin. Jotta tieto siirtyy paikasta A toiseen paikkaan tai sinne hujakoille, tarvitaan toistoja, toistoja, toistoja, toistoja ja keskittymisen kautta tehtävää toistoa, keskittymistä, työtä ja toistoja”, Sorkkalainen koettaa selittää omien aivojensa toimintaa.
”Kun perinteisesti luetaan kirjaa pimeän peiton alla kannesta kanteen ja pitemmällekin, kiinnitetään huomio ainoastaan lukemiseen, jossa aivot tulkitsevat herkästi tekstiä päin helevettiä, sekä ympäristön ääniin ja muihinkin asioihin. Se ei rasita herkästi syttyvää työmuistia lähes ollenkaan ja tuskaiset muistot siirtyvät nopeasti pitkäaikaiseen muistiin tai toisesta korvasta ulos tunkiolle viemään ämpäriä. Kun tekstiä lukee Mannewebistä, siellä on paljon häiriötekijöitä, kuten tekstiä, mainoksia, linkkejä, sanontoja, lauseenvastikkeita, kirveitä, ämpäreitä ja reikkafaneja, joten keskittyminen herpaantuu jatkuvasti, pitkäaikaisia muistoja ei synny kirveelläkään ja ruoka alkaa kiertää mahassa.”
”Pitkäkestoiset muistot eivät ole pelkästään pitkäkestoisia muistoja, vaan niistä muodostuu skeemoja tai mitä lie laamoja, jotka yhdistävät näitä muistoja toisiinsa sikin sokin ja luovat liian laajoja kokonaisuuksia, jotka ovat osiensa summia. Eli periaatteessa luova ajattelu ja ajattelukyky yleensäkin heikentyvät teknologian myötä kuin hampaaton koira haudattuna”, Sorkkalainen horisee päin helevettiä olevalla virkerakenteella.
Tämän perusteella Manneweb ja teknologia Sorkkalaisen mukaan tyhmentävät ihmistä saapastakin tyhmemmäksi.
”Kun luova ajattelu vähenee kuin kanan lento, niin ihmisten älykkyys yleisestikin laskee kuin lehmän häntä ja sehän nyt ei ole millään kirveelläkään hyvä asia”, Sorkkalainen kiteyttää päin helevettiä.
Kysymys Mannewebistä ja sähköisistä palveluista on tullut entistä ajankohtaisemmaksi, kun verkon erilaisten vapaa-ajan huvitusten lisäksi myös yhteiskunnan vähentynyt palvelutarjonta muuttuu yhä enenevässä määrin sähköiseksi kuin kissa pöydällä.
Sorkkalainen näkee sähköiset palvelut erittäin läyleähkönä asiana, mutta teknologia ja Manneweb, jonka kautta palveluita käytetään päin helevettiä, ei ole yhtä mieleinen vaan perseestä ja poikittain.
”Karlsenin, Lanikin ja minun mielestäni Manneweb on kohtuuttoman vaarallinen teknologia, johon tulee varautua tietynlaisella varauksella ja kirveellä varren kanssa. Teknologiana tai sisällöllisesti Manneweb ei ole kauhean fiksu vaan tyhmä kuin saapas, eli sen kanssa pitää olla erittäin varovainen kuin kusi sukassa.”
Muutos siihen, että palvelut voi saada Mannewebin välityksellä omaan kotiinsa tai naapurin kotiin, voivat vaikuttaa yhteen ihmisen peruspiirteistä eli sosiaalisuuteen ja sen puutteeseen sekä kasvonpiirteisiin.
”Esimerkiksi kuivahtaneilla vanhuksilla on sellainen kutina, etteivät he välttämättä ampaise kotoaan yhtä hanakasti kuin telkkä pöntöstä, kun kaupastakin saa tilattua samaa paskaa Mannewebin kautta kotiovelle, naapurin ovelle tai mitä luultavimmin jonnekin hevon kuuseen”, Sorkkalainen ruikuttaa.
”Manneweb ohentaa sekä ihmistä että sosiaalisuuden käsitettä ohuemmaksi kuin tässä käyttämäni vertauskuva.”
Vaikka Manneweb vähentää Sorkkalaisen horinoiden mukaan luovuutta ja muistoja, sen myötä voidaan saadaan myös jotain uutta ja ihmeellistä, hyvääkin.
”Mannewebissä kahva edellä surffaaminen ja linkkien summittainen napsauttelu aktivoivat aivoja niin infernaalisen paljon, että sillä on aivoja turvottava vaikutus. Se myös hidastaa esimerkiksi iän mukana tulevaa aivojen hidastumista ja kutistumista”, Sorkkalainen listaa hitaasti.
”Sähköisten palveluiden myötä saavutetaan kognitiivista prosessia kuten käden ja jalan koordinaation puutetta, ja refleksivaste ja visuaalisten ärsykkeiden vaste lakkaavat. Tutkimusten mukaan Mannewebiä ei tarvitse lukea kuin kymmenisen päivää yötä päivää, niin kaikki nämä mainitut ominaisuudet ovat parantuneet kuin sika säkissä”, Sorkkalainen kertoo tohkeissaan.
”Joka tapauksessa loppujen lopuksi Manneweb mädättää kuin mädättääkin aivot”, hän päättää kuin seinään veitsellä leikaten.