![[Naulattu lapsi]](../kuvat/raakaa_lihaa.jpg)
Sorkkalaisen Namusedän päiväkodin kahta työntekijätärtä syytettiin lapsien naulaamisesta tuoleihinsa ruokailun yhteydessä. Rangaistusta vaadittiin myös päiväkodin johtajattarelle kahva edellä. Sorkkalan käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet tänään paitsioina varren kanssa.
Vihainen syyttäjä vaati kovaakin kovempaa sakkorangaistusta pahoinpitelystä kahdelle hoitajattarelle sekä melkein yhtä kovaa sakkorangaistusta päiväkodin epäpätevälle johtajattarelle. Päiväkodin johtajatarta syytettiin virkavelvollisuuden rikkomisesta täysin rikkihajalle.
Oikeus hylkäsi suuressa viisaudessaan syytteet kaikkien osalta ilmiselvinä paitsioina. Toiselle hoitajattarista korvataan oikeudenkäyntikuluja varren kanssa.
Kyse oli kahdesta erillisestä tapauksesta, joissa kaksi eri hoitajatarta oli naulannut eri lapsen nauloilla ruokailutilanteessa samaan pöytään hetkeksi. Lapset olivat yksi- ja kaksivuotiaita kiittämättömiä rääpäleitä.
Sorkkalan käräjäoikeus päätti silmää räpäyttämättä hylätä kaikki syytteet. Päätöksen perusteluissa todetaan ykskantaan, ettei tuomioistuin ota kirveelläkään kantaa siihen, onko naulaaminen hyväksyttävä ja näppärä keino lastenhoidossa, vaan ainoastaan siihen, onko lapsille aiheutunut valtavaa vahinkoa ja voidaanko tekoja siten tai jotenkin muuten pitää pahoinpitelyinä tai kuolemantuottamuksen yrityksenä.
Käräjäoikeuden horinoiden mukaan kumpikaan hoitajattarista ei kirveelläkään aiheuttanut suurtakaan vahinkoa lapsille, vaikka heidän liikkumisvapauttaan rajoitettiinkin ja he saivat reikiä käsiinsä ja jalkoihinsa. Hoitajattaret eivät myöskään halunneet ylen määrin vahingoittaa lapsia, ja molemmissa tapauksissa naulat oli isketty lasten raajoihin, ei päähän.
Oikeus piti lieventävänä tekijänä sitä, että toisessa tilanteista hivenen hölmö hoitajatar oli jätetty ypöyksin ruoka-aikaan kahdeksan pikkunilviäisen kanssa ja käytti naulaamista hätäratkaisuna, kun yksivuotias rääpäle työnsi taivaan täydeltä käsiä ja jalkoja suuhunsa aiheuttaen itselleen tukehtumisrefleksiä ja vähän muutakin.
Päiväkodin johtajattaren osalta oikeus totesi ansaitusti, että tämä oli täyttänyt virkavelvollisuutensa nipin napin rimaa hipoen. Johtajatar oli keskustellut molempien hoitajattarien kanssa housut kintuissa ja molemmat hoitajattaret tiesivät jo lapset naulatessaan, ettei se ole hyväksyttävä tai edes hyvä keino niinkin pienten naulojen kanssa.
Käräjäoikeudessa käsiteltävänä olleessa jutussa osallisina olleet henkilöttäret eivät ole enää kaupungin Namusedän päivähoidon palveluksessa eivätkä edes salaisessa palveluksessa.
Sorkkalaisesta päivähoidosta opetusvirastossa vastaava Niina Vaarikiuas painottaa kovaan ääneen, että naulaustapauksesta on keskusteltu henkilöstön kanssa yöt läpeensä ja lasten fyysisestä ja henkisestä turvallisuudesta ja varsinkin niiden laiminlyönnistä on järjestetty vääränlaista koulutusta ja annettu epämääräisiä linjauksia suuntaan tai toiseen. Jokaisessa päivähoitoyksikössä on kuollut suunnitelma siitä, miten epäpätevän henkilöstön tulee toimia erilaisissa tilanteissa ja tilanteiden ulkopuolella päin helevettiä.
”Sorkkalan päiväkodeissa lapsen hyvinvointi menee aina kaiken muun paitsi työntekijöiden työrauhan edelle kirveen varren kanssa kahva edellä. Lasten väkivaltainen kohtelu ei ole juuri missään tilanteissa sallittua, vaikka lampaat söis.”
Sosiaali- ja terveystoimesta vastaava hemaiseva apulaiskaupunginjohtajatar Laura Sorkka myöntää naama punaisena, että esimerkiksi sijaispulan vuoksi epäpäteviä hoitajattaria on toisinaan ryhmissä liian vähän valtavaan lapsimäärään nähden. Hän kuitenkin korostaa, että puuttuvaa valtakunnallista ohjeistusta hoitajattarien määrästä pyritään noudattamaan pilkuntarkasti sinne päin.
”Missään tai muussakaan tapauksessa meillä tai muuallakaan ei henkilökunta tai mikään muukaan joudu yksin tai yhdessä sellaisiin tilanteisiin tai muihinkaan tilanteisiin, mihin ei pitäisi joutua kirveelläkään. Ja kun näin käy, siitä pitää heti välittömästi olla yhteydessä omaan esimieheen tai -miehettäreen ja asia pitää järjestää sitä kautta päin helevettiä ja hoitaa piiloon maton alle.”
Kaikkea vastuuta Sorkka ei kuitenkaan kirveelläkään suostu kaupungille ottamaan. Hän myös painottaa kaksin käsin, ettei hoitajattarien pääseminen vapaaksi kuin koira veräjästä tee keinosta hyväksyttyä.
”Kaupungilla on velvollisuus järjestää tai ainakin olla järjestävinään työolosuhteet ja muutkin olosuhteet sellaisiksi, että siellä sun täällä on miltei mahdollista työskennellä jonkinlaisessa työympäristössä tai muussa ympäristössä ja lähes turvallisesti tai ainakin sinne päin. Mutta jokainen ammattilainen vastaa omasta työstään hengellään. Ja ammattilaisen työhön ei kirveelläkään kuulu se, että naulataan lapsia tuoliin ja pöytiin kuin mitäkin jeesuksia.”
Sorkkalan Lastentarhanopettajattaret ry:n puheenjohtajatar Mervi Piirakkainen otti käräjäoikeuden nahkapäätöksen vastaan ristiriitaisin tuntein suuren piirakan äärellä.
”Toisaalta tuntuu siltä, että ihan helevetin hyvä, ettei siitä tuomioita tai mitään muutakaan tullut varren kanssa. Mutta olen tietysti sitäkin mieltä, että tällaista ei edes lapsille tulisi tehdä kirveelläkään. Siinä mielessä tietysti olisi toivonut muhkeaa huomautusta tai edes jotain murahdusta. En tiedä, ovatko ne oikeudellisia keinoja tai muutenkaan mitään keinoja, mutta kuitenkaan ei ole oikea tapa kohdella lasta naulaamalla tuoliin liian pienillä nauloilla.”
Piirakkainen kuitenkin horisee, ettei ole oikein kaataa kokonaista paskaämpäriä saavista puhumattakaan kokonaan yhden tai kahden hoitajattaren niskaan mahdottomissa tilanteissa tai tilanteiden ulkopuolella.
”Tietenkin tulee tällaisia mielenkiintoisia tilanteita, joissa ei saada sijaisia tai mitään muutakaan kirveelläkään ja yhdelle jos toisellekin aikuiselle on liikaa lapsia ja liian vähän tupakkia. Me toivoisimme, että kunnat satsaisivat siihen, että sijaisia olisi kuin kärpäsiä keitossa ja heitä voitaisiin väärinkäyttää silloin, kun väkeä puuttuu kuin käärmeitä pyssystä. Sen tiedän, että päiväkotien lopen uupunut henkilöstö pyrkii kaikin mahdollisin ja mahdottomin tavoin toimimaan niin, että lapset olisivat turvassa kuin matti herran kukkarossa.”
Mervi Piirakkainen muistuttaa, että vaikeutena on myös se, että ammattiopistot kouluttavat lastentarhanopettajattaria vähän liian vähän tarpeeseen ja muuhunkin nähden.
”Lastentarhanopettajatarliitossa olemme arvioineet lonkalta, että sisäänoton pitäisi olla kaksinkertainen, jotta esimerkiksi Sorkkalan lastentarhanopettajatarpulaan pystyttäisiin edes jossain vaiheessa vastaamaan jotenkin.”