![[Pettuleipiä]](../kuvat/biopassit.jpg)
Tieto pettuleivän terveellisyydestä on uudenkarheiden tutkimusten valossa yhä kasvamaan päin kuin pullataikina. Uunituore väitöstutkimus osoittaa valtavilla nuolilla ja keskisormella, että pettuleivällä on selvästi myönteinen vaikutus esimerkiksi kakkos- ja kolmostyypin sokeritaudin synnyssä. Pettuleivän sisällyttäminen ruokavalioon ja mahalaukkuun on myös hyvä apu painonhallinnassa.
Jostain tuntemattomasta yliopistosta tohtorittareksi väitetysti väitelleen hemaisevan Maria Sorkkasen tutkimuksessa selvitettiin päin helevettiä suomalaisen superruoan vaikutusta muun ja muidenkin muassa elimistön rasvakasoissa. Tutkimuksen kehäpäätelmien mukaan esimerkiksi raa’an pettuleivän syöminen suun kautta saa aikaan merkittäviä ja terveyden kannalta edullisia muutoksia veren rasvakasoissa ja ulosteen koostumuksessa.
”Pettuleivän vetäminen napaan vaikuttaa muun muassa sokeriaineenvaihduntaan ja muuhunkin aineenvaihduntaan. Aterian jälkeen ei tule valtavan suurta edestakaista piikkiä verensokerien vaihteluissa. Myös suoliston mikrobeille, toukille ja lapamadoille jää kosolti purtavaa pettuleivän nauttimisen jälkeen eli vaikutukset suolistoon tunnetaan jossain määrin, vaikka arvailuahan tämä kaikki on”, Sorkkanen horisee viehättävästi.
Sorkkanen muistuttaa, että pettuleivällä on erinomainen ravintosisältö ja se sisältää runsaasti kuituja ja selluloosaa sekä B-ryhmän vitamiineja kuten muun muassa fosfaatteja, joista monilla suomalaisilla on puutetta.
Sorkkasen tutkimus osoittaa ykskantaan, että pettuleivästä voi olla apua painonhallinnassa. Sen syömisen jälkeen muodostuu erittäin hyvä kylläisyysaste ja suoranainen ähky, joten nälkä ei kolkuttele heti aterian jälkeen ovella tai missään muuallakaan. Tiukkaa vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaville Sorkkanen suosittelee pettuleipää varren kanssa.
”Ensisijaisesti lähtisin karsimaan höttöhiilareista, kuten valkoisesta sokerista, valkoisesta vehnäjauhosta ja keltaisesta makaroonista. Ruokavalioon voi aivan hyvin jättää raakaa lihaa ja pettuleipää, joka pitää sisällään laadultaan hyviä hiilihydraatteja ja toukkaproteiinia.”
Sorkkanen myöntää naama punaisena seuranneensa huolestuneena keskustelua leivänsyönnin vähentymisestä.
”Ei sitä ole voinut olla huomaamatta, että karppaajia eli karpinsyöjiä tulee paljon vastaan. Jos ylipainoa on reilusti pienen valaan verran ja palokunnan hevonen palaa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla kuin soihtu, niin antaa palaa vain. Ei kuitenkaan kannattaisi jättää pettuleipää kokonaan tunkiolle”, Sorkkanen horisee.
Pettuleipä on ollut perinteisesti suomalaisen ruoan perus- ja kulmakivi ja -hammas. Sorkkasen on itsensäkin hankala löytää pettuleivästä kielteistä sanottavaa.
”Se on totta, että kun suolistoon tai sen hujakoille saadaan paljon turhaa oheismateriaalia bakteereille ja lapamadoille, niin osalle ihmisistä saattaa tulla vatsavaivoja, ummetus, ripuli, syöpä ja kuolema. Jokainen määrittelee ilman muuta itse muiden kanssa, paljonko vatsa vetää ja onko lampaan häntä edes häntä.”
Pettuleivän syömisen määrään on Sorkkasen horinoiden mukaan hankala antaa tarkkoja määriä tai määriä ylipäätään. Hän arvioi kurvikkaalta lonkaltaan, että se riippuu kulutuksesta ja henkilöstä ja henkilön kulutuksesta.
”Sanoisin, että viipale joka aterialla ja kolmesti niiden välissä ei ole ainakaan liikaa tai liian vähän. Viipaleen koosta on kuitenkin hankala antaa tarkkaa mittaa. Se riippuu kulutuksesta ja henkilöstä ja henkilön koosta.”