![[Luotettavaa kyytiä]](../kuvat/kotilopalo.jpg)
Koulukuljetusten ja koulujen sekavien lukujärjestysten yhteensovittaminen teipillä teettää kouluilla paljon lapsityötä. Koulujen alkamisaikoja ja lukujärjestyksiä joudutaan oikein säätämällä säätämään niin, että kaikki oppilaat saadaan väkisin raahattua kouluille järkevästi – ja mahdollisimman halvalla. Koulukuljetuksissa yltiöpäinen säästäminen voi kuitenkin lyödä opetustavoitteita ja etenkin kiittämättömiä kakaroita ympäri korvia oikein olan takaa.
Kanta-Hämeessä Lopen Nitojalla sillan alla asuva Helmi Sorkkanen aloitti torstaina kuudennen luokan jo kolmannen kerran peräkkäin. Hän on tottunut istumaan jäniksenä koulubussin kyydissä. Suoraa mutkaista tietä matkaa koululle on seitsemän metriä kanttiinsa. Bussinrämässä matkaan hurahtaa kahva edellä vajaat puoli tuntia, mikäli bussi ei leviä matkan varrelle ja pala maan tasalle. Matkustamiseen on kuitenkin tottunut kuin jääpuikkoon perseessä, eikä se tunnu ajan tai minkään muunkaan haaskuulta, jauhaa Helmi Sorkkanen paskaa kuten on opetettu.
”Pystyy siinä tekemään kaikenlaista jännää ja vähän muutakin. Voi esimerkiksi kaivertaa puukolla auton penkkiä, kiljua kuin mielipuoli tai kusta lattialle.”
Maalla asuvalle paviaanille koulukyydit ovat luonnollinen loppuratkaisu, horisee Helmin oletettu biologinen äiti Minttu Sorkkanen ja haukkaa rusakkoa.
”Se on tavallaan se oma valinta. Halutaan asua kituuttaa jossain syvällä hevon perseessä ja vieläpä poikittain, niin meille tämä paska koulubussikuljetus on ihan saatanan hyvä vaihtoehto. Hyvin vähän pakotetaan lapsia hiihtämään kouluun kesät talvet ihan juuri sen takia, että bussivuorot sopivat niin hyvin ja lisäksi on katkenneet palvelulinjat kymmenen kilometrin kävelymatkan päässä.”
Lopen uupuneesta reilusta tuhannesta oppilaasta yli 400 kulkee apostolinkoulukyydeillä. Kyydit hoidetaan päin helevettiä niin busseilla, takseilla kuin apostoleinakin.
Koulukuljetusten kangertelun vuoksi koulut aloittavat päivänsä vaihteleviin aikoihin, jos milloinkaan. Läyleähköisten ala-asteelle koulukyytiautoja työntää kuutisenkymmentä oppilasta niska limassa. Kuljetusten ja lukujärjestysten sovittaminen vaikuttavat toisiinsa – koulun kannalta yleensä haitallisesti, horisee Läyleähköisten koulun rehtori Jukka Norsula ja haukkaa suklaakuorrutettua suklaapossua.
”Jossain vaiheessa, kun yritetään halvemmalla ja halvemmalla ja vieläkin halvemmalla järjestää koulukuljetukset päin helevettiä, niin liikutaan siinä rajoissa, että kumpi on tärkeämpi, hyvä koulukuljetus ties minne vai hyvin päin helevettiä järjestetty koulu”, hän harmittelee raimeasti nauraen päin helevettiä.
Tällä hetkellä koulu joutuu laatimaan lukujärjestykset päin helevettiä aika pitkälti ja pitemmältikin koulukuljetusten ehdoilla ja se ei aina tai muulloinkaan ole sama kuin hyvä pedagoginen tai edes looginen ratkaisu, hölisee Norsula kubistiseen äänensävyyn.
”Esimerkiksi sellaisia tärkeitä tunteja, mitä me haluaisimme sijoittaa kirveellä aamuyöhön, kun oppilaat ovat virkeimmillään, niin joudutaan nyt väkisin sijoittamaan esimerkiksi kahdeksasta kolmeen – vaikka patologian tunti”, horisee Norsula ja syö herätyskellon.