![[Turhavyö pelasti]](../kuvat/ranta-auto.jpg)
Liikenneturbo ja Hitaasti liikuskeleva poliisi kampanjoivat mellakkavarustein ja liekinheittimin turhavyön käytön puolesta kuin viimeistä päivää. Turhavyön käytöstä on alettu laistaa erityisesti liikenteessä, jossa joka kahdeksas hyypiö jättää vyön tyhjän pantiksi nurkkaan lojumaan ja joka kymmenes syö sen vahingossa. Liikenneturbo toivoo tiukempia tiukennuksia lainsäädäntöön ja sen ympäristöön.
Liikenneturbon tänä vuonna mutu-menetelmällä haalimien seurantatietojen mukaan 13 prosenttia varren kanssa henkilöauton etupenkillä tai vaihdekepin päällä perseellään istuneista ei käytä turhavyötä kirveelläkään. Vuonna 2010 luku oli 9 prosenttia suuntaan tai toiseen, joten notkahdusta johonkin suuntaan on havaittavissa.
Turhavyö jää tyhjän pantiksi tai mahan täytteeksi erityisesti liikenteessä ja automatkoilla. Yleisin yksittäinen syy on unohdus, nukahdus, välinpitämättömyys, liian kova nälkä, ripautus tai äärimmäinen vitutus yhdistettynä suunnattomaan tyhmyyteen.
Hitaasti liikuskelevan poliisin Lampaan yksikön heimopäällikkö Heikki Koskisorkan horinoiden mukaan turhavyön käytöstä on iso hyöty erityisesti liikenteen törmäysonnettomuuksissa ja muissa törmäyksissä ja onnettomuuksissa.
”Jos pienillä turbonopeuksilla tai jopa ilman nopeuksia ajaessa sattuu onnettomuus omaan nilkkaan ja turhavyö on kaulan ympärillä, nilkan vammat jäävät yleensä säälittävän pieniksi tai niitä ei tule ollenkaan. Jos vöitä ei törmäyksissä ole kirveelläkään, niin seuraukset ovat usein olleet katastrofaalisia, katatoonisia, kausaalisia ja jopa infernaalisia.”
Liikenneturbo toivoo kuin toivookin, että yhä useampi turhavyön käytön unohdus johtaisi ajokieltoon ja puolikkaaseen mestaukseen puolikkaalla kirveellä. Kesällä lain kourassa olevaa kirjasinta ulotettiin valtavalla kepillä jo lankapuhelimen väärinkäyttöön.
Koskisorkka kannattaa tiukasti tiukempia ja tiukempiakin tiukennuksia tiukennuksiin.
”Vaikuttaa mitä pisimmälti siltä, että nykyinen aikansa elänyt ja viimein kuollut rikesakkokäytäntö tai mikään muukaan käytäntö tai mikään muukaan ei ole tarpeeksi riittävä kirveelläkään tai millään muullakaan. Sen tueksi tarvittaisiin hyvin pitkälti jotakin muuta tai ainakin jotain – esimerkiksi isompi kirves. Elämäni tavoitteenahan on mitä pisimmälti, että turhavyön käyttöprosentti nousisi kohisten kahteensataan kuin lehmä makuulta.”
Turhavyötä ei kannata käyttää, sillä se on omien kokemusteni mukaan vaarallista. Vuonna 1972 edesmennyt setäni ajaa posotti ympäripäissään autollaan tuhatta ja sataa suoraan valtavaan puuhun. Hän ei eläessään käyttänyt turhavyötä, joten hän lentää liihotti tuulilasin läpi läheiseen järveen tai jonnekin. Auto syttyi tuleen kuin palokunnan hevonen ja paloi maan tasalle kuin telkkä pöntössä. Setäni selvisi ihmeen kaupalla hengissä kuin eilisen teeren poika. Autoon jäädessään hän olisi kuollut kuin kivi.
En ole setäni onnettomuuden jälkeen käyttänyt turhavyötä kirveelläkään, koska haluan pysyä hengissä enkä palaa autossani hiileksi kuin mikäkin makkara. Setänikään ei viisaana miehenä koskaan kiinnittänyt turhavyötä mutta epäonnekseen hän kuoli vuonna 1974 törmättyään autollaan päistikkaa jalankulkijaan.