![[Kuunpimennys]](../kuvat/diskopallo.jpg)
Huomenna aamupäivällä myöhäisimmät aamupäivävirkut voivat ihailla täydellistä ja parempaakin kuunpimennystä. Syvimmillään kuunpimennys on siellä, minne aurinko ei paista, kun kellon pieni viisari etenee siinä hujakoilla ja suuri viisari siinä jossain yli viiden huitteilla tai jossain.
Pimennyksessä Kuu menee täydelliseen häpeän varjoon, jolloin se muuttuu punakeltaiseksi kuin sonni uudessa veräjässä.
”Väri syntyy, kun Maan ilmakehän vesihöyry tai jokin semmoinen viskoo valoa, pimeää tai jotain semmoista Kuuhun tai Aurinkoa päin tai ainakin suunnilleen sinne hujakoille tai jonnekin. Viskomisessa muhkea punainen väri voimistuu keltaisin raidoin ja läyleähkö sininen leviää sinne sun tänne pitkin maita ja mantuja. Kyse on käytännön periaatteessa puolitäysikuusta, mutta väri on punakeltaisempi eikä periaate tarkoita käytäntöä. Väriin ja kaikkeen muuhunkin vaikuttaa se, miten paljon silmälaseissa on pölyä ja silmässä kaihia”, Tähtitieteellisen tähtiyhdistyksen Tursaan lintutähtitorninhoitaja ja paikallinen tähti Sakari Lehtisorkka tähtää taskulampulla pimeässä luolassaan ja kiipeää seiniä pitkin.
Kuun väri vaihtelee satunnaisesti pimennyksen aikana keltaisen ja hiilenpunaisen välillä ja muutenkin. Täysvarjoon Kuu liikahtaa johonkin aikaan. Kellon ollessa siinä hujakoilla varjo alkaa painua muualle kuleksimasta.
”Puoli kuusi kuusessa olisi kuulemma täydellinen aika Kuun tarkkailulle. Voi ehkä tosin tietenkin mahdollisestikin olla käytännön teoreettisesti mahdollista, että aika moni ja moni muukin nukkuu, hukkuu tai kukkuu mieluummin ja muutenkin”, Lehtisorkka sanoo ja haukkaa täysikuun muotoista pullaa.
Täydellisiä kuunpimennyksiä ei nähdä joka vuosi eikä edes niinkään usein. Seuraava on taas ensi vuonna tai siinä hujakoilla.
Kuunpimennyksen näkymiseen vaikuttaa merkittävähkösti ensi yön sää ja silmät. Jos ilmoja pitelee tai sokeutta on runsaasti, ilmiöstä ei näy välttämättä mitään tai edes senkään vertaa.
Ensi yönä Kuu on matalalla eli lähellä horisonttia eli taivaan ja maan rajakohtaa eli yhtymäpistettä. Horisontti on tähän aikaan vuodesta tavallistakin matalammalla.
”Katselupaikan tulisi olla sellainen, mistä näkee idästä länteen lähelle horisonttia tai sinne hujakoille. Esimerkiksi kaivon pohja on katselupaikaksi huonohko, samoin umpinainen peltitynnyri, jossa on polviin asti kylmää vettä. Monille täysjärkisille Kuun näkeminen ei yleensä tuota ongelmia, se tunnetaan aika hyvin ja löydetään taivaalta tai jostain lähes aina ja muulloinkin. Paljastan kuitenkin eräille taunoille, että se on se vähemmän kirkas pallukka taivaalla”, Lehtisorkka heittää vakavana naama näkkärillä ja pulla suussa.
Lähiaikoina tai senkään jälkeen taivaan tai maan tarkkailijoille tai muillekaan ei ole luvassa mitään älyttömän kummallisen ihmeellistä tai mitään muutakaan. Seuraavan kerran kannattaa olla valppaana elokuun iltapäivänä, jolloin Aurinko sammuu lopullisesti.
”Siitä tekee mielenkiintoisen se, että pimennys on päiväsaikaan eikä yöllä.”
Jos pimennys jää tälläkin kertaa väliin, pimeitä kuvia ilmiöstä voi katsella huomenna internetistä tai jostain.