![[Lapset kouluun]](../kuvat/junatungos.jpg)
Ensi syksyn uunituoreet ekaluokkalaiset kääpiöt tutustuvat kouluunsa juurta jaksain näinä päivinä. Koulun alku on kakaralle merkittävä muutos, joka mietityttää myös vanhempia, kunhan he välinpitämättömyydeltään ehtivät miettiä. Luokanopettajatar kehottaa ipanan lähipiiriä vääristelemään asiaa positiivisesti ja kannustavasti silkkihansikkain.
Sorkkalan Pyllykullin kansakoulussa kymmentuntinen päivä oli kuin mikä tahansa ekaluokkalaisen koulupäivä – se sisälsi erilaisten ja samanlaisten rutiinitehtävien tekoa yhä uudelleen, köyhän ruokailun, liian lyhyen välitunnin sekä infernaalisen kaaosmusiikkitunnin.
Ensi syksyn koulualokas Jemina Mekkalan mielestä kouluuntutustumispäivän suurin kohokohta oli yllättäen välitunti.
”Koulussa tai jossain oppii laskemaan tosi moneen ja monenteempaankin ja vähän enemmän ja enemmänkin kirjaimia kuten E:tä tai joitain semmoisia”, Jemina Mekkala kertoo odotuksistaan suu vaahdossa.
Äitiä ensi syksy vähän jännittää kuin jänistä housuissa.
”Ehkä minua pelottaa enemmän kuin lasta tai paskaa. Käytännön asioiden sujuminen mietityttää, se miten kakara herää kouluun virkeänä, jos ylipäätänsä herää, jaksaa tehdä läksyt päin helevettiä ja sopeutuu ryhmän syrjintään ja koulun kankeaan byrokratiaan. Muutokseen sopeutumista helpottavat tietenkin ilmiselvät itseään hamaan tappiin asti toistavat rutiinit. Koulutyö vapauttaa”, Anne Mekkala pohtii niitä näitä.
Jemina Mekkalaa ensi lukuvuodesta päin helevettiä opettava Aino-Maija Peltohiiri kertoo uuden paviaaniluokan aloittamisen tuntuvan kämmenpohjassa opettajattarellakin.
”Se on aika jännä paikka, hyvin jännä, koska lapsilla ja perheillä on valtavan jänniä odotuksia jännää koulua kohtaan, ja minun täytyy jotenkin jännästi pystyä ne väistämään. On se jännää”, jännä luokanopettajatar Peltohiiri jännittää pienessä päässään.
Peltohiiren horinoiden mukaan lapsukaisen aloittaessa umpikujaan päättyvän kivisen koulutien typerät vanhemmat tyypillisesti peilaavat omaa kouluaikaansa, jos sellaista on ollut, traumojaan ja asioita, jotka heille olivat hankalia, sekä juttuja. Myös lapsen kehitys kieroon ja osaamattomuus voivat huolettaa kuin pyytä maailmanlopun edellä. Jos lapsi esimerkiksi koulun aloittaessaan osaa jo jotain, vanhempia voi huolettaa, ikävystyykö lapsi kuoliaaksi. Jos hän taas on heikkoakin heikompi, lapsen pärjääminen tietenkin mietityttää kuin pientä oravaa. Jos hän taas on normaali, lapsen normaalisuus tietenkin mietityttää. Lapsen piekseminen on ratkaisu joka tapauksessa.
Kynnystä kouluun ja kolmipyöriä toki yritetään madaltaa kaikin tavoin Sorkkalan ammattikoulussa. Esimerkiksi Pyllykullin kansakoulussa on tänä talvena ollut epämääräistä yhteistyötä lähiammattikoulun kanssa. Amislaiset ovat käyneet koululla tupakalla, tutustuneet taloon ja ihmisiin käsituntumalla, höylänneet kynnystä ja hemaisevimpia opettajattaria sekä asentaneet koulun katolle tai jonnekin viisimetrisen takasiiven päin helevettiä.
”Kyllähän koulun aloittaminen on liian iso asia lapselle, se on taas yksi ikävä käännekohta elämän helevetin myrskyisissä pyörteissä. Sitä asiaa tavallaan koko ajan nostetaan kuin kissaa pöydälle – kotoa, puutarhasta ja joka puolelta kuuluu infernaalista mylvintää”, Peltohiiri havainnollistaa huitoen ympäriinsä kuin hullu, joka hän onkin.
Peltohiiri haluaakin ohjastaa piiskalla vanhempia ja lähipiiriä valehtelemaan koulun alusta pelkästään yltiöpositiiviseen lässyttävään sävyyn, jottei koulun alusta pääse syntymään peikkoa tai varsinkaan maahista. Lapselta nimittäin kovin monesti ja useamminkin kysytään, pelottaako koulu tai onko lampaalla häntä.
”Jos lapselta koko ajan kysellään, pelottaako tai onko lampaalla häntä, niin alkaahan sitä pelottaa kuin pyytä maailmanlopun edellä. Nyt pitää vain lässyttää positiivisella mielellä: onpa kiva, kun sinulla alkaa koulu ja siellä on varmasti mukavaa ja lampaalla on varmasti häntä, lässyn lää ja läpäti lää. Pettymys on sitten sitäkin suurempi”, Peltohiiri kehottaa päin naamaa.
Nykyajan pullamössöiset kakarat oppivat koulussa vain pahoille tavoille. Ne pitäisi laittaa kunnon töihin paiskimaan hommia oikein olan takaa. Meidänkin poika meni koulussa ihan pilalle, vaikka pieksin sen joka päivä. Ei ole siitä enää heinäntekijäksi.
Lähitulevaisuudessa koulu on varmasti hauskempaa kuin nykyään. Turhat aineet kuten matematiikka ja äidinkieli korvataan kolmiodraamalla ja etikalla. Myös savenvalantaa ja kirkkoveneen veistoa lisätään. Tyhmät lapset ovat onnellisimpia.