Elukoitten ahdinko liikuttaa palokuntaa (28.4.2010)

Suomalainen soittaa yhä useammin palokunnalle tai naapurin koiralle nähdessään elukan hädässä tai hädän lähellä. Viime vuonna hälytyksiä tuli yli 2 300 varren kanssa, mikä on reippaat 60 prosenttia enemmän ja enemmänkin kuin vielä viisi vuotta sitten, horisee Sorkkasanomat.

Tänä vuonna palokunta ja sen hevonen ja sen häntä on hälytetty keskimäärin seitsemän kertaa päivässä pelastamaan samaa elukkaa ahdingosta tai sieltä hujakoilta.

”Lypsylehmiä, keppihevonen, abskissa, haudattuja koiria, kaivosaukko, kultaisia hirviä, metsänauriita, kiroileva siili, pullasorsia, kyhmyisiä joutsenia, liitäviä kumioravia, kärpänen, anoppi ja palomestari – ja niiden hännät”, palomestari Hannu Kumioravainen luettelee apteekin hyllyltä pelastettavia elukoita ja niiden häntiä kuuroille korville.

Hälytyspilasoittojen määrä on kasvanut viidessä vuodessa kuin lehmän häntä eritoten Etelä- ja Lounais-Suomen kaupungeissa ja kauppaloissa. Niissä entistä useampi ja useampikin häirikköpuhelu koskee pikkuruisia elukoita, kuten kumioravia ja häkkilintuja.

Helsinki painii kuitenkin omassa mutasarjassaan, sillä pääkaupungissa tehdään elukkahälytyksiä lähes yhtä paljon kuin muualla maailmassa yhteensä ja enemmänkin. Tosin jyväskyläläiset soittavat muita herkemmin apua kyhmyisille joutsenille, pullasorsille ja puhtaille pulmusille.

Maaseudulla palokunta huudetaan tyypillisesti hätiin, jos tuotantoelukka on joutunut kiipeliin tai kahvia on tullut keitetyksi liikaa. Esimerkiksi Savossa palokunnan yleisin elukkatehtävä on ojaan, lietekouruun, pellolle tai kiipeliin pudonnut lehmä tai anoppi tai saattaahan se olla olemattakin.

Kommentit

1.5.2010 heinäntekijä

Viime viikollakin oli oma lehmä ojassa. Onneksi palokunta ja sen hevonen sai siirrettyä sen ojasta allikkoon.

5.5.2010 Vävypoika

Anoppiahan ei meillä päin naarata, kun se putoaa lietekouruun.

[Kommentoi uutista]