![[Mäyrä]](../kuvat/lammas4.jpg)
Mäyräperheen epäonnistunut tien ylitys katkesi poikki ylidramaattisesti kesäkuun vihoviimeisenä viikonloppuna. Yhteentörmäyksessä auton kanssa naarasemotar ja kaksitoista kiittämätöntä pentua kuolivat maan tasalle. Pesueen vihoviimeisenä hitaasti mutta kankeasti löntystellyt pennutar selvisi rytäkästä hirveällä mäihällä ja sai väliaikaisen kodin Sorkkalan Lintulaudalta.
Autojen ja elukoitten yhteentörmäyksissä tulee usein pahaa jälkeä. Lähes poikkeuksetta elukat jäävät onnettomuuksissa vasempaan alakynteen, joka vieläpä yleensä katkeaa.
Sorkanlaakson Jaajaassa tai jossain siellä hujakoilla jäi kesäkuun vihoviimeisenä viikonloppuna pesueellinen lähes kokonaisia mäyriä auton alle ja ne litistyivät maan tasalle. Emotar ja kolmetoista poikasta saivat surmansa kuin kala kuivalla maalla. Pesueen pienimmäinen ei onnekseen ottanut yhteen tai edes kahteen auton kanssa, vaan selvisi jollain ihmeen mäihäkaupalla rytisevästä rytäkästä, vaikka kuski yritti jopa kolauttaa sitä ovella molempiin suuntiin.
Välinpitämätön auto jatkoi tragikoomisen onnettomuuden jälkeen vaivalloista kulkuaan, mutta perästä yli ajanut elukkarakas autoilijatar heitti pesueen perässä vihoviimeisenä hitaasti mutta vaivalloisesti löntystelleen mäyränpennuttaren perhanan takakonttiinsa ja kuljetti sen Sorkkalan Lintulaudalle kuin sian säkissä. Sorkkalasta pennutar sai väliaikaisen kodin ja pysyvän trauman.
”Mäyräkin on sen kokoinen elukka, että se varmasti tömisee ja ulisee kuin pieni sika, kun henkilöautolla ajaa yli jopa useammankin kerran. Yleensä ihmisten asennevammat ovat onneksi muuttuneet erilaisiksi jossain vaiheessa kuin härkä uudessa veräjässä. Jos joku törmää autoon kuin härkä uuteen veräjään, niin sitä autetaan kuin kalaa vedessä. Onneksi siihen osui elukkarakas naikkonen, joka kiikutti kiittämättömän pennuttaren tänne meille lounaaksi, vaikka lampaat söis”, kertoo Sorkkalan Lintulaudan isäntä Olli Vuorisorkka.
”Helpointa olisi, ettei tekisi yhtään mitään vaan poistuisi paikalta muina miehinä kuin koira veräjästä. Toiseksi helpointa olisi, että soittaisi vaikka poliisille poliisin paikalliseen puhelinnumeroon, kunhan ensin löytää sen jostain, jos törmää elukkaan tai johonkin. Voi myös lähettää erityisen epämääräisen viestin Mannen pulmapalstalle, jolloin ympäripyöreä mutta kuitenkin niin särmikäs vastaus tullee noin kuukaudessa. Voi tietysti soittaa puhelimella Hätäkeskukseenkin kuin köyhän talon porsas. Sitä me emme suosittele muutoin kuin hampaat irvessä, mutta sen numeron kaikki ja vähän muutkin muistavat, vaikka lampaat söis. Kai se oli jotain 154323 tai jotain sinne päin. Ei, kun se 323 olikin minun autoni. 515 se taisi olla – tai sitten se oli Patalan numero. Kokeilemallahan se selviää. Sieltä täältä sitten usein ja aina ohjataan meille kaiken maailman puhelut”, neuvoo Sorkkalan Lintulaudan isäntä Olli Vuorisorkka, jos elukan kanssa yhteentörmäyksiä sattuu tien päällä tai maan alla.
Mäyränpennutar saapui itsekseen Lintulaudalle lähes viimeisenä päivänä sunnuntaina 28. kesäkuuta kuin sika säkissä. Nartunpäivänä saapumisen kunniaksi pienen pieni mäyrätytötär sai nimekseen Nartutar. Välittömästi ja nopeamminkin Lintulaudalle saavuttuaan pennuttarelle tehtiin väkisin terveystarkastus, jossa sattumoisin selvisi, että elukka oli yltä päältä täiden ja loisten kaluama kuin lehmän häntä.
”Tuossahan kuhisi hirveä valikoima erilaisia ja erimakuisia loisia ja syöpäläisiä ja jopa maahisia. Hyi saatana! Eilen se sai elukkalääkärissä vähän liekinheitintä, että syöpäläiset lähtisivät kuin talonmies jäiseltä peltipöntöltä. Maha on ihan täynnä punaisia rakkuloita, nippeleitä ja palovammoja. Se saattaa olla yksi syy, miksi emotar on lähtenyt sieltä luolastosta reissuun noin pienten kanssa kuin telkkä perseeseen ammutusta karhusta. Luolassa on voinut käydä liian kova tuhina”, arvailee Sorkkalan Lintulaudan isäntä Olli Vuorisorkka silmät pyörien ja haukkaa pullaa.
Saastaisten syöpäläisten maastakarkottamisen jälkeen elukasta on tullut ahmatti kuin sonni uudessa veräjässä. Parissa päivässä pienen pieni mäyränpennutar on oppinut syömään tuttipulloja varsin hyvin.
”Emonmaidonvastikkeen vastikkeen korviketta on sille imetetty kuin sonnia uudessa veräjässä. Tänäkin aamuna se veteli tuttipullollisen puolikkaita lampaita. Nyt se köllöttelee tuossa löysä maha täynnä sapuskaa”, naureskelee Sorkkalan Lintulaudan isäntä Olli Vuorisorkka tuttipullo suussa.
Ihmiseen tottunutta mäyränpennutarta ei voida luontoon enää palauttaa takuun umpeuduttua. Mäyränpennuttarelta jäävät kelvottomassa ihmishoidossa oppimatta tärkeät luonnossa selviytymisen keinot, kuten tulenteko ja puuveneiden veisto, ja sen tuskien taival voisi jäädä lyhyeksi kuin lampaan lento.
”Me todennäköisesti annamme mäyrän Ählämiin (kebab-ravintolaan). Siellä kituuttaa tällä hetkellä kolme mäyrää entuudestaan vartaassa. Ei tästä omin päin luonnossa ole mihinkään liikkujaksi”, kuolaa Sorkkalan Lintulaudan isäntä Olli Vuorisorkka ja jatkaa kirveensä teroittamista.