![[Sorkkalan tori]](../kuvat/yksinainen_talo.jpg)
”Kuului kaksi pamausta, jotka kuulostivat ihan laukauksilta, kaikki ja vähän muutkin juoksivat kuin päättömät kanat orrella ja kiljuivat kuin oravattomat päät lottokoneessa.”
Sorkkalan torilla tapahtui luultavasti perjantai-iltana ampumavälikohtauksenpoikanen. Ammuskelu ihmisiä ja lampaita vilisevällä torilla järkytti sorkkalaisia hieman kuin kala kuivalla maalla. Toimittajamme on jo rientänyt paikalle syömään makkaraa ja kiusaamaan viattomia.
– Olin menossa torille tai jonnekin. Olin juuri lentänyt ulos Manne-myymälästä tai jostain ja lähdössä kolmipyörällä tai jollain torin tai jonkin läpi kotiin tai jonnekin, kun jostain kuului valtavahko pamaus tai jotain. Yhtäkkiä ihmiset tai jotkut alkoivat juoksennella pois torilta kuin villiintynyt sonnilauma uudessa pöntössä ja torin tyhjentyessä pulmusista näin ampujan automaattipumppurynnäkköhaulikon (näin sanoi makkarakojun vieressä ollut hyypiö) kanssa torilla. Tunkeuduin itsekin hampaat irvessä muina miehinä muiden ja muidenkin mukana takaisin sisälle Manne-myymälään. Mies ampui sarjan vielä toisen jos kolmannenkin kerran.
– Seinän läpi näin, miten joku nainen (tai mies) meni ”toppuuttelemaan” ampujaa kuin sonni uutta veräjää. Ampuja otti takataskustaan kahden käden käsiaseen ja ampui naista (tai miestä) ympäri korvia. Nainen (tai mies) kaatui heti maan tasalle kuin palava korttitalo. Kohta torilta lähti itsekseen vanhempi sininen henkilöauto ampuja ja karvanopat mukanaan. Poliisi tuli pälyilemään sinne hujakoille hetkeä myöhemmin, kunhan pullien syömiseltään ehti, mutta lähti saman tien takaisin sinne, mistä tulikin.
– Kaupasta ulos lennettyäni näin myös jonkun miehen makaamassa maassa kuin kala kuivalla maalla. Poliisin tulo tuntui viipyvän kuin pöytään liimatun etanan, sillä pullan haukkaaminen oli vielä kriittisesti kesken. Ambulanssin vielä kauemmin, vaikka se ei koskaan edes tullut. Ruumisauto oli jo paikalla kuin telkkä pöntössä. Pahasti kesken ollut jäätelötötterö jäi melkein syömättä ja hampaat täristen mietin kovasti, uskallanko mitenkään lähteä kotiin pelaamaan Live for Speediä, Trainzia, GTAIV:tä, Sven-Coopia, Outgunia tai edes Generallya tai jopa lukemaan Peli-Sorkkaa tai Manne-uutisia.
– Järkyttävähkö kokemuksenpoikanen, jota ei sitten niin millään uskonut eikä olisi halunnut olla näkemässä, paitsi tietenkin televisiosta. Toisaalta erittäin hyvä muistutus, että ei varmaan kannata mennä ilman asetta toppuuttelemaan ketään, jolla on ase, vaan rohkeasti rohkaista ampujaa ampumaan kaikki.
– Olimme kaverin saappaiden kanssa keskellä Sorkkalan toria olevassa suihkulähteessä menossa jonkun vanhempia odottamaan roskiksen taakse piiloon. Sitten eteen kurvasi harmaalla pakettiautolla suomalainen mies. Huomasin katsoa, että miehellä oli iso ja isompikin. Olimme vain tasan kahden metrin päässä tästä edellämainitusta miehestä. Mies nousi autosta kuin paavi huussista ja tähtäsi tähtitaivaalle, jossa lenteli pulmusia. Tuomiopäivän pasuunat soivat. Lähdimme juoksentelemaan helevetin kovaa vauhtia pois päin.
– Kuului kaksi pamausta, jotka kuulostivat ihan laukauksilta, ja kaikki juoksivat kuin päättömät kanat orrella ja kiljuivat kuin oravattomat päät lottokoneessa. Kaikki huusivat kuin syötävät: ”Älkää jumalauta menkö torille tai edes sinne hujakoille, vaikka lampaat söis makkaraa. Siellä sun täällä tai ainakin siellä hujakoilla ammuskelee tähdättyjä laukauksia hulluhko hullu tai joku semmoinen vammainen, vaikka lampaat söis.”
– Menimme tuttuni koiran luokse pimeään perunakellariin turvaan kuin matti kukkaroon, ovet ja ikkunat ulkopuolelta takalukkoon ja pää alaspäin soitimme puhelimella tai jollain jonkun vanhemmille ja kyselimme juurta jaksain, ovatko he turvassa tai jossain. Heillä oli kuulemma kova suoli ja meistä he vähät välittivät.
– Olin tietääkseni ainakin fyysisesti paikalla tapahtumapaikalla tai ainakin tapahtumapaikan välittömässä läheisyydessä tai ainakin välittömän läheisyyden hujakoilla tai siellä jossain. Näin sen kaljun hyypiön punaisessa avoautossaan ajavan tukka hulmuten torille makkarakojun viereen kuin sonni uuteen veräjään, nähtiin vilaukselta joku ase ja lähdettiin vähän helevetin nopeasti löntystelemään sinne sun tänne ja vähän muuallekin.
– Viimein alkoi kunnon ilotulitus kuin viimeistä päivää, vaikkei ollutkaan viimeinen päivä. Ihmiset kiljuivat kuin siat kalttaussammiossa, ja kaikki juoksentelivat nopeahkosti paikalta ja paikan välittömästä läheisyydestä pois sinne sun tänne ja vähän muuallekin. Kamala järkytyksenpoikanen edelleen. Huh huijakkaa. Olen kriisissä. Ampukaa minut.
– Kaverini kanssa löntystelimme juuri torilla kuin köyhän talon porsaat ja ampuja ajoi keltaisella autollaan vaivattomasti muutaman ihmisen yli ja torin poikki suoraan jäätelökioskin taakse paitsioon. Näimme ystäväni kanssa, kun hän viekoittelevan hitaasti ajaessaan asetteli kutsuvasti etumustaan autossa. Siinä vaiheessa hidas ystävänikin vihdoin tajusi, että kävellään vähän helevetin nopeasti ja nopeamminkin kohti autoa.
– Sitten kuului, kun mies nousi vihreästä autosta, huusi ”tulta munille” ja aloitti sarjatulituksen. Ihmiset kiljuivat kuin viimeistä päivää, vaikkei ollutkaan viimeinen päivä, ja väki alkoi jostain kumman syystä kaikota kuin lampaat heinäpellolta. Juoksimme siinä vaiheessa vähän helevetin lujaa ja jossain välissä jostain syystä riisuimme kengät ja vähän muutakin, vauhtimme kiihtyi kiihtymistään entisestään nopeammaksi, kun kuulimme upouuden sarjatulituksen. Juoksimme pitkään ja kauas kampaamon pommisuojaan, kampaamo sulki ovensa ja ikkunansa varmuuden välttämiseksi ja sen hikinen omistaja tuli läähättämään viereemme.
– Oltiin mukamas torilla muina miehinä ja kaksi kaveria – tai eivät ne meidän kavereita olleet, mitä lie hyypiöitä – käveli siinä hujakoilla ja suoraan niiden eteen tai ainakin loivasti etuviistoon keskelle sitä toria parkkeerasi pienen pieni vihreä auto, merkistä ei niin mitään tietoa, mutta saattoi hyvinkin olla UAZ tai saattoihan se melkein yhtä hyvin olla olemattakin. Kuultiin äänetön harhalaukaus ja nähtiin ihan omin silmin, kun ihmiset alkoivat jostain tajuttomasta syystä juosta ihan paniikissa pois sieltä. Kaveri näki perssilmällään vihreään saappaaseen pukeutuneen miehen, jolla oli ase, ja siinä tai jossain muussa vaiheessa lähdettiin yksissä tuumin juoksentelemaan sinne sun tänne ja vähän muuallekin kuin viimeistä päivää, vaikkei ollutkaan viimeinen päivä.
– Olin vaivihkaa menossa pornokauppaan tai jonnekin ja kävelin Tiekatua alaspäin noin kello 17.53. Kuulin poliisiauton moottorin käyntiääniä sekä epämääräistä melua ja älämölöä ja lähdin paikalle tai paikan lähettyville katsomaan tai ainakin kuulostelemaan, mitä on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta. Kun vihdoin ja viimein saavuin joukon viimeisenä paikalle Kulliportinkadun sekä Tarkka-ampujankadun väliseen risteykseen, niin näin ihan omin silmin, kun poliisit ottivat kiinni epämääräisen miehen, joka oli ajanut karvanopat paukkuen valkoisen parkissa olevan polkuauton kylkeen tummanvärisellä Fiatillaan, joka meni lunastuskuntoon. Ase oli palavassa autossa, jota poliisit myöhemmin potkivat ja antoivat palaa maan tasalle. Mies ei kiireiltään ehtinyt ampua kiinniottopaikalla kertaakaan eikä edes kissaa sanoa.
– En kuullut mitään. Olin työajallani ostoksilla jossain Manne-myymälässä ihan muuten vain ilman mitään erityistä syytä. Hemaiseva työparini tarjosi taustatukea ja vähän muutakin. Minulla oli kilon verran lammastahnaa ja niittitykki ostoskorissani. Lipastin myös piikittömän haarukan takataskuuni, kun ketään aivottomasta henkilöstöstä ei ollut näkösällä tai edes mailla halmeilla. Luulen, että ulkona varmaan tapahtui jotain, ja rutiininomaisesti haukkasin pullaa suoraan ylimmältä ylähyllyltä. Radiossa huudettiin jotain turhaa.
– En nähnyt mitään. Parini oli työajallaan ostoksilla jossain Manne-myymälässä ihan muuten vain ilman mitään erityistä syytä. Tarjosin taustatukea ja haukkasin pullaa suoraan alimmalta alahyllyltä. Radiossa huudettiin jotain turhaa. Kävin ulkona pällistelemässä, mutta ei siellä mitään ollut, joten palasin sisälle.
– Näin, kun torille saapui maaston värinen panssarivaunu, josta nousi kurkkusalaattiin pukeutunut mies. Se kaivoi taskustaan rynnäkkökiväärin ja alkoi ammuskella sinne sun tänne ja vähän muuallekin. Minuakin se ampui kolmesti päähän. Miekkonen huuteli, onko joku vielä elossa. Joku siellä huitoi ja ulisi, joten mies ampui sen singolla kuoliaaksi. Ammuin poskilaukauksia miestä kohti, mutta ne menivät varmaan kaikki ohi. Luulin kuolleeni, joten jäin vain makaamaan ja odottamaan lääkintämiehiä ja ruumisautoa.