![[Nyt ei naarata]](../kuvat/vene.jpg)
Heinäkuussa Sorkkalassa hukkui kuoliaaksi kymmenen hukkunutta ihmistä. Se on melkein vähemmän tai enemmän kuin viime tai toissa vuoden lokakuussa tai joskus. Yhteensä helmi-toukokuussa hukkui kuoliaaksi 29 ihmistä, kun viime vuonna luku oli 64 kuten šakkilaudassa.
Sorkkalan pohjauintiopetus- ja räyhänhengenpelastusliiton toimimattomuusjohtaja Janne Sorkkainen tietää muka syyn lukujen suureen eroon. On ollut kylmä tai jotain tai ilmoja pidellyt tai sitten muhkea virhe tilastoissa tai lukujen erotuksessa tai jossain.
”Kolealla pakkassäällä sattuu ja tapahtuu vähemmän ja vähemmänkin kuolettavia tapaturmia, koska selville vesille tai muuallekaan ei lähdetä hukkumaan yhtä usein eikä useamminkaan kuin lämpimän hellesään aikaan tai joskus. Kesällä kuoliaaksi hukkuvat myös hukkuvat kuoliaaksi yleensä harvemmin mielellään uudestaan.”
Hukkumistilastot muuttuvat uutisten ja sään mukaan aivan ja täysin kirjaimellisesti tai jotenkin. Sorkkainen viittaa kintaalla viime vuosisadalla Sorkkalan aliopistossa tehtyyn nollatutkimukseen talvikesäkuukausien alilämpötilavaikutuksista ja elävien rottien kuoliaaksi hukuttamisista vessanpönttöön. Tutkimuksessa kävi sentään ilmi, että kun kuukauden keskilämpötila nousee sadalla asteella johonkin verrattuna, kuoliaaksi hukkuneiden määrä kasvaa asteittain jopa seitsemällä suuntaan tai toiseen ja vähän muuallekin tai päinvastoin.
Kylittäin eniten kuoliaaksihukkumistapauksia oli Saappaassa ja Sorkanmaalla, joissa kummassakin on tänä vuonna hukkunut kuoliaaksi kymmenen ihmistä samaan aikaan. Kuukausista huhtikuu on toistaiseksi tilaston synkkääkin synkempi ja synkempikin voittaja 20:llä kuoliaaksi hukkuneella.
Suurin osa hukkuneista on onnettomuuden sattuessa vedessä tai jossain. Tänä vuonna tavallisin syy hukkumisiin on ollut veden hengittäminen, toiseksi yleisin syy on kommellus vesiliikenteessä ja veden ylenpalttinen vetäminen keuhkoon jos toiseenkin.
Alkuvuonna kuoliaaksi hukkuneista likainen tusina oli saatanan huonoja uimareita, mutta helevetin hyviä pohjasukeltajia. Viime vuonna vastaavana aikana hukkui kuoliaaksi 28 saamatonta uimaria. Sorkkaisella on yksinkertainen kakkuresepti tilastojen kaunistelemiseksi.
”Viina pois pullosta, luotiliivit käyttöön, sementti pois jaloista, hankitaan kädet tai jalat tai jopa molemmat eikä varmaankaan uida pohjalla liian pitkiä eikä varsinkaan pitempiä matkoja ilman, että takajalat ylettyvät pohjamutaan tai jonnekin. On aivan sama, onko uimarin alla tai päällä viisisataa metriä vai puoli kilometriä vettä. Ei myöskään saa hukkua kuoliaaksi”, kähisee Sorkkainen ja haukkaa vettä.
Sorkkaisen horinoiden mukaan ulkosuomalaisista lapsenmielisistä aikuisista äpärälapsista kaksi kolmesta tai jopa kolme yhdeksästä on hukkumistaitoisia. Hukkumistaidon vaatimuskriteeriehdot ja myös keuhkot täyttyvät, jos ihminen, elukka tai peruna pystyy jotenkin loikkaamaan tasajalkaa nestemäiseen veteen kuolematta ennen veden alle joutumista ja kokonaan ja enemmänkin pohjan alle jäätyään pystyy jotenkin vajoamaan 200 metriä tai enemmänkin, joista 50 metriä tai enemmänkin oikea alaselkä edellä, ja hukkuu kuoliaaksi ennen muunlaista kuolemista.
Liiton tekaistut tilastot ovat vale-ennakkotilastoja, jotka perustunevat tislattuun lehdistön vahvaan pontikkaan ja kahvitahroihin pöytäliinassa. Ilman humoristista mediahuomiota jääneet ja etukäteen ilmoittamattomat kuoliaaksihukkumistapaukset eivät siis näy liiton tilastoissa tai missään muuallakaan helpolla tai muutenkaan. Kerran karkausvuodessa Vanhan Sorkan vessaan yllättäen ilmestyvät Tilastoreunuksen kuoliaaksihukkumislaatikot sisältävät kaikki ja muutkin kuoliaaksi hukkuneet nimineen, valokuvineen, rikosrekistereineen sekä tyttö- ja haukkumanimineen. Sorkkaisen sekalaisten puheiden mukaan ero Tilastoreunuksen satunnaisiin satunnaislukuihin on yleensä noin parikymmentä kuoliaaksi hukkunutta molempiin suuntiin ja vähän muuallekin.