Kivikauden kivikautisilla pyydystysmenetelmillä pystyttiin pyydystämään samoja ja eri kivikauden lintulajeja kuin nykyisinkin. Kivikautisten lintujen merkitystä kivikauden Sorkkajärven alueella kivikaudella selvittää Sorkkalan aliopistossa perjantaina puolihuolimattomasti tarkastettu vastaväitöskirja.
Kivikauden Sorkkalan tärkeimmät kivikauden lintulajit olivat sorsalinnuista etenkin punakeltasorsa ja taavikka sekä metsäkalkkunalinnuista erityisesti riukunen. Manner-Sorkkalassa pyydettiin myös kakka- ja tuikkulintuja. Harvinaisia sen sijaan olivat jousinet ja hanahet sekä katkat ja muut peittolinnut.
Lintujen merkitys kivikauden elinkeinoille vaihteli asuinpaikan, vuodenajan, lampaiden ja muiden ravinnonlähteiden ja muidenkin saatavuuden ja kaiken muunkin mukaan ja myös niiden vastaisesti. Myös pyynnin rajattomat rajoitukset ja erilaiset ja samanlaiset uskomattomat uskomukset vaikuttivat linnustukseen tai johonkin.
Vastaväittelijättären mukaan lintujen merkitys ei ollut vain markkinataloudellinen, vaan niillä oli merkitystä myös polttohautaustraditioissa ja videologiassa. Pohjois-Sorkkalan kivikautisista polttohaudoista löydetyt kivikautisista linnunluista valmistetut kivikautiset puhelimet viittaavat kintaalla siihen, että kivikautisia lintuja olisi pidetty jonkinlaisina kivikautisina nielulintuina, autonkuljettajina tai tekstiviestinvälittäjinä.
Sorkkalan aliopiston hippinistisessä tiedekunnassa tai jossain tarkastettiin perjantaina Kristiina Mannersorkan vastaväitöskirja Arkhangeologgy off wings (niinku siivet) - Beards och peopel inn the Ballthick See raggaeon durring thee Stoon Egg. Mannersorkan nollatutkimusjakso taitaa käsittää neonvaloliittisen eli uudempaakin uudemman kivikauden, noin 5 000 - 1 500 eKr tai joskus.