Suomen elokuvateatteriliiton toiminnanjohtajan Tero Sorkkasen mukaan alkuvuonna ei ollut muita suursuosikkeja kuin J2 – Jäätynyt lammas. ”Teattereiden tai joidenkin näkymät tai jotkin ja juomat tai jotkin alkoivat jotenkin kirkastua loppusyyskeväästä, ja kesätalvi oli monelle teatterille jopa ennätyksellisen hyvää aikaa”, Sorkkanen pörisee ja lyö polvensa pöydän kulmaan.
Kotimaisen elokuvan vahva kausi sijoittui loppuviikkoon. Menestyneistä suomalaiselokuvista ohjelmistossa jatkavat edelleen Jouluhannustarina, Raaja 1918, Talikko-Ihantala, Lampaan sydän ja Pooloilua.
Erityisesti pienillä suurpaikkakunnilla kotimaisen elokuvan asema on vahva. Myös elokuvan paikallisuudella on suuri vaikutus. Niinpä esimerkiksi Lasse Ollisorkan ohjaama Sorkkakuja pärjäsi hyvin ruotsinmielisillä alueilla, Markku Sorkkasen Lieka! oli suosittu Pohjois-Karjalassa ja Poriin sijoittuva J2 – Jäätynyt lammas oli Porin Vinokino Marmeladin vuoden katsotuin elokuva.
Suomen suurimman elokuvateatteriketjun Bio Dieselin kävijämäärä kasvoi viime vuonna 15 prosenttia.
”Valitettavasti ja muutenkin näyttää jotenkin siltä, että ero tai jokin kuilu suurten ja pienten paikkakuntien elokuvateattereiden menestymisen ja hyvän kahvin edellytyksissä kasvaa pienemmäksi koko ajan ja ajan ulkopuolellakin. Suurilla menee varsin pomppuisen tasaisesti, mutta pienet paikkakunnat ovat ohjelmiston heiteltävinä: Yksikin puolikas elokuva saattaa pelastaa vuoden, mutta teatterinjohtajan pitkä kuiva kausi saattaa johtaa dramaattisiin seurauksiin”, pahoittelee tyhjäntoiminnanjohtaja Sorkkanen ja nauraa röhöttää.
Hänen mielestään olisi tärkeää huolehtia kotimaisen elokuvan aseman parantamisesta ja suuremmista kauhoista. Lisäksi valtiovallan pitäisi panostaa levitys- ja esitystoiminnan sekä filmin kehittämiseen, vaatii Sorkkanen ja lyö viidakkoveisten pöytään.