Kustantajien turhat pyrkimykset pitää kirjan tekemisen hinta matalana tekee niistä huonolaatuisia eli täysin paskoja. Erityisesti kirjastoissa on jouduttu kamppailemaan irtoavien sivujen ja huonolaatuisen paperin kanssa, puhumattakaan kasvoille räjähtävistä kirjoista.
Kirjastokäytössä kirjoille tehdään kestävyyskokeita, kuten pudotustesti kolmesta metristä ja 30 kilotonnin ydinlatauksen räjäytys sivujen välissä. Yhden kirjan pitäisi kestää noin 70 lainauskertaa elinkaarensa aikana, paitsi jos lainaaja on naapurin Kalle, jolloin se kestää melkein kerran. Sorkkalan kaupunginkirjaston ylikirjansitojatar Irmeli Sorkkanen arvioi, että kirjat kestävät nykyisin sen, että ne laitetaan hyllyyn. Monet kirjastot ovat alkaneet korjata etenkin klassikkoromaaneja.
Kumarruksen myyntijohtajatar Marja Perä-Paukama kertoo huonojen vitsien lisäksi, että kirjan kestävyyteen vaikuttaa muun muassa ja senkin lisäksi se, käytetäänkö sidontatapana liimaa, lankaa vai ilmastointiteippiä. Käsikirjat ja hakkuuteokset sidotaan ilmastointiteipillä, jotta ne kestäisivät kovempaa kulutusta.
Osa kustantajista teettää sidontatyöt pimeästi ali- tai ylihankintana, jos omassa kirjapainossa ei ole mahdollisuutta, taitoa tai typeryyttä tehdä lankasidottuja kirjoja. Jos osan ja loputkin töistä joutuu teettämään ulkopuolisella sisäpiiriläisellä, myös kirjan kustannuksen laskut nousevat.
Perä-Paukaman mukaan kustannustehokkuus vaikuttaakin koko kirjantekoprosessiin: "Kustantajat ja kaikki muutkin haluavat nipistää tai puristaa perseestä ja vähän muualtakin jokaista ja joka toistakin työntekijää, varsinkin naispuolisia. Tulee huomattavasti ja muhkeasti halvemmaksi tehdä teippaus ja kahvi omassa kirjapainossa kuin ostaa pilkkahinnalla työ alihankintana ulkopuoliselta. Asiakkaille tuleekin usein mielikuva ja jopa hallusinaatioita siitä, että teippaus on paljon halvempi."
Sorkkalan kaupunginkirjaston kirjansitoja huomauttaa, että kirjojen kestävyys riippuu kuitenkin myös siitä tai jostain, miten asiakkaat ja asiakattaret käsittelevät kirjoja ja minne kaikkialle he niitä tunkevat. Sorkkanen huomauttaa, että pellolle mukaan otettu kirja saattaa nykyisin palautettaessa olla täynnä heinää ja lampaita.