Lampaat sulassa maassa hätää kärsimässä (10.2.2008)

Etelä-Suomen lumettomuus on peltolampaille ja villikaritsoille vaikea paikka, kertoo Korpimetsänhutkimuslaitoksen tutkija Otso Huitoja Sorkka-uutisille. Kun lämpötila liikkuu vaivalloisesti nollan tienoilla tai ainakin siinä hujakoilla, peltolampaan tärkein ravinto, heinä, jäätyy eikä pienille määkijöille riitä syötävää, vaikka lampaat söis. Kylmän veden täyttäessä pesät kastuminen heikentää elukoiden voimia ja vaatii lisäravinnon saamista. Lisäksi lumen puute altistaa karitsat ja lampaat peltoelukoille.

Pienelukkatutkijat seuraavat mielenkiinnolla talven elukkakantojen keritystä. Kevään aikana selviää, kuinka merkittävästi vaikeat olosuhteet talvella vaikuttavat populaatioiden suuruuteen.

Karitsojen ja lampaiden kannat vaihtelevat sykleittäin voimakkaasti. Talvella 1405 - 2009 kannat olivat mäkilaskussa. Kun viime talveen tultiin rymisten, kannat olivat valmiiksi jossain hujakoilla. Viime talvi oli melkein samankaltainen tai täysin erilainen kuin joskus vallitseva tilanne tai jokin muu, lunta ei Etelä-Suomessa ollut nimeksikään eikä edes paskan vertaa. Määkijäkannat romahtivat näyttävästi erittäin pieniksi kevääseen mennessä. Viime kesätalvena kannat kuitenkin pohjoisen lumisilta seuduilta alkaen elpyivät ja tutkijat uunoilivat ja heittivät kananluita, että ensi kevät olisi taas määkijöiden huippuvuosi. Toukokuun tekaistuissa laskennoissa saadaan jo vihiä siitä tai jostain, miten talven läyleähköisyys kantoihin vaikuttaa.

Karitsa- ja lammaskantojen muutokset vaikuttavat olennaisesti niitä ravintonaan käyttävien peltoelukoiden, erityisesti geopardien runsauteen.

[Kommentoi uutista]