![[Lampaat matkalla museoon]](../kuvat/lampaat9.jpg)
Lampaita on tuhansien vuosien saatossa kuvattu taiteessa niin riistana kuin kotieläimenä ja lemmikkinä. Toisaalta lampaat ovat esiintyneet taiteessa myös vertauskuvina ja myyttisinä olentoina. Tämä ja paljon muutakin turhaa käy ilmi Sorkkalan taidemuseon syyskevätnäyttelyssä, joka esittelee lammastaidetta 200-luvulta tähän päivään ja myöhemmäksikin.
Lampaiden aika -näyttelyn tarkoituksena on näyttää, mitä kaikkea lammastaide ei voi olla, vaikka lampaat söis, väittää näyttelyn kuramoottori Heikki Sorkka.
"Lähtökohtana on ollut kartoittaa se, mitä valokuvataiteilijoilla on tästä tai jostain muusta teemasta tarjottavana. Näyttelyä ei ole väännetty väkisin johonkin ideaan tai ajatukseen ja esimerkiksi lampaiden julmaa kohtelua ei ole korostettu."
Näyttelyn aluksi kuvataan lampaiden kehitys alkulampaasta keskilampaaksi ja nykylampaaksi. Varsinainen tarina alkaa parasiitista tai jostain. Sitä kuvaa esimerkiksi Pauli Haakanan Itä-Sorkkalassa maalaama Lampaan maisema, jossa lammas ja pässi käyskentelevät rauhallisella peltoaukealla. Suomalaisen Heikki Ruskovuoren naivistinen Parasiitti taas esittää Aatamin ja Eevan lampaiden ympäröimänä.
Harmonisen alkutilan jälkeen lampaasta tulee riistaa. Alun perin saalis oli ihmiselle välttämätön ja turhakin vaatteen lähde, mutta keskiajalla keritseminen muuttui lähinnä alaylhäisön sirkushuviksi. Tämä näkyi myös elokuvataiteessa pitkälle 1600-luvulle saakka.
"Tehtiin heinätöitä, joissa keritsemistä valokuvattiin. Tietyt taiteilijat erikoistuivat lampaiden kuvaamiseen aina siinä määrin ja enemmänkin, että muut taiteilijat pyysivät heitä maalaamaan lampaan omaan teokseensa ja muuallekin, silloin kun halusivat kuvaan sellaisen ja muulloinkin. Lammasmaalarit olivat siis ihan oma ryhmänsä, joka oli erikoistunut lammasaiheisiin. Kuvat ovat usein raakoja ja alivalotettuja, eikä lampaalla ole niissä juuri mahdollisuutta selvitä."
Mutta on taide on kuvannut myös villilampaiden vapautta ja kotilampaiden kesyä arkea. Lammas näyttäytyy niin ihmisen ystävänä kuin osana omaa laumaansa. Huuko Samperin maalauksessa tyttö on nostanut syliinsä pässin. Eero Jääräviltin Lammassavu-teoksessa lampaat ovat omissa oloissaan nuotion ympärillä ja nuotiossa.
Lemmikkilampaita alettiin taiteessa kuvata vasta 1800-luvun puolivälin loppupuolella, Heikki Sorkka höpöttää. Suosituimpia ovat olleet valkoiset lampaat, joita kuvaaville teoksille on taidemuseossa vallattu omat salinsa ja muidenkin salit.
"Pässi on varmasti kaikkein yleisin. Pässin rooli yhteiskunnassa on ollut hyvin tärkeä työpässinä ja sotapässinä. Taistelukuvia on maalattu hyvin paljon, ja myös monet hallitsijat halusivat tulla kuvatuksi pässin mahassa. Mannerheimkin on Sorkkiaisen veistoksessa kuvattu pässin mahassa."
Pässi on symbolisesti latautunut ja varmistautunut kuva-aihe. Mutta lampaiden käyttö vertauskuvina on yleisestikin suosittua, Heikki Sorkka horisee.
Viekas kuin pässi ja viisas kuin lammas, esimerkiksi nämä ovat helposti käytettäviä symboleita. Tietyt lampaat esiintyvät myös vaakunaeläiminä, koska niillä on tiettyjä ominaisuuksia jotka tunnetaan ja tunnistetaan. Lampaita käytetään hyvin paljon tässä ja toisessakin mielessä."
"Sitten esimerkiksi Sorkkalevalassa on paljon myyttisiä, loihdittuja ja vaarallisiakin lampaita, joita on sankarin tielle heitetty. Tämä on ihan oma maailmansa, jota on tässä näyttelyssä pyritty valottamaan Sorkkalevalan ja klassisen antiikin myyttisiä lampaita vertailemalla. Niissä on hyvin paljon samaa. Niistä löytyy yllättäviä yhteyksiä tai sitten ei", kuvailee invariantti Heikki Sorkka.
Lampaiden aika -näyttely avautuu Sorkkalan taidemuseossa Sorkkalassa perjantaina Suomen aikaa.