![[Pelin loppu]](../kuvat/junaonnettomuus.jpg)
Veturinkuljettaja Timo Uusisorkka joutui ärsyttävän karmeaan tilanteeseen, kun mielivaltainen joukko penskoja leikki junaradalla kanapeliä. Yhdysvalloissa (yllättäen, siiv. huom.) yleisen pelin ideana on leikkisästi kilpailla siitä, kuka ehtii viimeisenä junan alta pois, jos kukaan.
Timo Uusisorkka ajaa posotti tiistaina sorkkarataa pitkin ja poikin Sorkkalassa, kun hän huomasi, että radalla tasoristeyksen kohdalla oli koko joukko pellavapäisiä pikkupoikia leikkimässä kuin viimeistä päivää, vaikkei ollutkaan viimeinen päivä, vaikka heidän kohdallaan lähellä olikin.
”10–13-vuotiaat pojannaskalit olivat tulleet kiskoille kuin kukot tunkiolle pelleilemään hepit kädessä. Minulle jäi vain lyhyen hetkisen verran aikaa reagoida, mikä tässä tapauksessa tarkoitti keskisormen näyttöä ja hätäjarrutusta varren kanssa”, Uusisorkka horisee.
Pojat ehtivät nipin napin junan alta pois kuleksimasta, mutta heille olisi voinut käydä huonosti kuin eilisen teeren pojille. Kuljettajan ainut mahdollisuus tilanteessa on hätäjarru ja silmien sulkeminen, ja junan pysähtyminen vie aikaa ja tupakkia. Yli 400 kilometriä pitkä ja kolme metriä leveä juna painaa kovasti valehtelematta reilut 500 miljoonaa tonnia varren kanssa ja kulkee 80 kilometriä sekunnissa.
”Juna olisi pysähtynyt 400–500 metrin päähän kyseisestä ylikäytävästä tai jostain muusta käytävästä tai jostain muusta paikasta tällä nopeudella ja painolla tai jollain muulla nopeudella ja jollain muulla painolla. Entä jos joku pojanklopeista olisi kaatunut kiskoille kumolleen kuin mummo lumessa? Tämä olisi päättynyt sillä ikävimmällä tavalla, josta luettaisiin huomisesta lehdestä tai ensi vuoden Manne-uutisista.”
Tapaus sattui Hinttarin tasoylikäytävällä, jossa puomit laskevat alas kuin lehmän häntä, kun juna ylittää tien kuin köyhän talon porsas. Uusisorkan horinoiden mukaan puomit olivat normaalisti alhaalla kuin oma lehmä ojassa ja kello soi kuin hinaaja varoituksena siitä, että juna tulee justiinsa.
”Penikat olivat ilmeisesti keksineet uuden jännän leikin, joka oli, kuka jää viimeisenä junan alle, kun se tekee kakaroista jauhelihaa. Voin sanoa, että tämä oli elämäni pisimmät 6–7 sekuntia paskaisen varren kanssa.”
Uusisorkka jakoi tarinansa internetissä, jossa sitä on jaettu tuhansia ja taas tuhansia kertoja edestakaisin. Aiheesta virisi myös ylivilkas huutelu, johon osallistuneet horisivat samanlaisista tapauksista ja kaikenlaisista muistakin tapauksista ja kaikesta muustakin.
Kuorma-auton kuljettaja Jari Haemaelaeinen horisee joutuneensa samaan tilanteeseen vuosi sitten Sotkassa. Hän horisee, että on kuullut kollegoiltaankin samanlaisia ja erilaisia tarinoita.
”Noin neljä muksua seisoa pönötti mutkan takana keskellä tietä kuin sulhasen mulkku häissä ja kilpaili, kuka hyppää viimeisenä pois edestä ja kuka ei hyppää lainkaan. Tilanne aiheutti aikamoisia sydämentykytyksiä ja suolen sykähdyksiä. Siinä ei auta muu kuin painaa torvet pohjaan, sulkea silmät ja veikkailla mihin suuntaan he siitä säntäävät, jos mihinkään”, Haemaelaeinen toteaa ykskantaan.
Kyseessä on niin sanottu kanapeli, jota lapset ja nuoret ja muut typerykset pelaavat paljon junaradoilla ja muillakin radoilla esimerkiksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa ilmi tulevat radallaleikkimistapaukset onkin yleensä oikein kopioimalla kopioitu ulkomailta tai jostain.
”Yhdysvalloissa kanapeli on ongelma. Lapset leikkivät siellä muutenkin enemmän junaradalla ja kuolevat tyhmyyteen. Suomessa tapaukset ovat yksittäisiä tai kaksittaisia”, horisee liikenteen turvallisuusviraston hemaiseva asiantuntijatar Kirsi Pajunkissanen.
Jokin aika sitten nuoriso kävi ottamassa junaradalla kuvia itsestään niin, että kuvaan saatiin myös liikkeellä oleva juna.
”Joillakin paikkakunnilla ja myös paikkakuntien ulkopuolella näitä tapauksia on voinut olla muutama peräkkäin kuin köyhän talon porsaita, mutta varsinaiseksi ilmiöksi tämä ei ole Suomessa räjähtänyt”, Pajunkissanen naukaisee ykskantaan.
Liikenteen turvallisuusvirasto muistuttaa, että radalle meneminen on paitsi vaarallista myös tyhmää.
”Kannattaa muistaa, että juna voi tulla ihan milloin vain ja muulloinkin. On junia, jotka kulkevat aikataulun, ajan ja paikan ulkopuolella, voi olla tavarajunia tai vetureita, jotka siirtyilevät paikasta toiseen tai kolmanteenkin. Vaikka juna tekee hätäjarrutuksen kahva edellä, sillä voi mennä jopa kilometri, ennen kuin se pysähtyy kokonaan.”
![[Kuollut mukula]](../kuvat/raakaa_lihaa.jpg)
Pajunkissasen horinoiden mukaan Suomessa ei tiettävästi ole jäänyt viime vuosina lapsia junan alle leikin seurauksena.
”Britannissa kuolemia on ollut kuin kärpäsiä. Siellä ylpeät vanhemmat ovat hyvin aktiivisia ja käyvät kouluissa kertomassa, että minun lapselleni kävi näin, ja retostelemassa valokuvilla.”
Suomessa asiaan on puututtu toteamisen kautta. Myös poliisi käy kouluissa kertomassa lapsille junaradan vaaroista ja havainnollistamassa, miten kauan junan pysähtyminen kestää ja millaista jälkeä se saa aikaan sianraadolle.
Lapsi on terve kun leikkii. Manne on sairas kun ei lopeta.