Sorkkalan vastustetussa keskitysleirissä arki on rauhallista (2.11.2015)

Lokakuun alussa Sorkkalan Tärynummelle avattuun keskitysleiriin on majoittunut tällä hetkellä rapeat 63 turvapaikanhakijaa varren kanssa.

”Heistä 20 on kakaroita. Perheet ovat tulleet lähinnä Mesopotamiasta tai jostain”, horisee keskitysleirin hemaiseva apulaisjohtajatar Marita Sorkander.

Keskitysleiri on tällä hetkellä täynnä kuin Turusen pyssy, mutta lisää paikkoja on ensi vuonna tiedossa kuin sieniä sateella, tai niin ainakin kuvitellaan.

”Viimeistään vuoden alusta muutamme tuohon viereiseen varastorakennukseen kuin telkkä pönttöön. Siellä on paikkoja ja neliöitä 200–300”, horisee Sorkander viehkeästi.

Ihmiset ovat omissa oloissaan

Rakennus, jossa turvapaikanhakijat majoittuvat kuin sillit purkissa, on entinen hemaisevien sairaanhoitajattarien ja työntekijöiden paskahuussi.

”Arki menee täällä aina niin, että ihmiset ovat omissa oloissaan tai jonkun muun oloissa tai jossain. Joskus joku typerys tulee kysymään esimerkiksi pyykkivuoroista, lampaan hännästä tai siitä, miten kaupunkiin pääsee, jos mitenkään. Vastaan aina, etten minä tiedä, perkele. Olen vain töissä täällä ja noudatan vain käskyjä. Jättäkää minut rauhaan!” horisee ohjastaja Kimmo Sorkkanen.

Kun keskitysleiriä pähkäiltiin Sorkkalaan, sitä vastustettiin esimerkiksi väkivallalla, kivillä, kepeillä ja polttopulloilla. Yksi jos toinenkin yleinen pelko oli, että väkivalta lisääntyy kuin kala vedessä.

Näpsäkkä apulaisjohtajatar Marita Sorkander horisee, että keskitysleirissä on ollut rauhallista kuin maailmanlopun edellä.

Lähestyvä talvi ja kylmyys ovat tulleet yllätyksenä

Syksyn viileät ilmat ovat herättäneet turvapaikanhakijoissa kysymyksiä tulevasta talvesta kuin nukkuvaa karhua.

”Viikko sitten yksi kamelikuski kysyi minulta, kun ensimmäisiä pakkasia oli, kuinka helevetin kauan tämä helevetin kylmä jakso kestää. Vastasin nauraa röhöttäen, että puoli vuotta varren kanssa. Hän oli aika ihmeissään ja masentui selvästi. Sitten kun minulta kysyttiin, minkälainen talvi on, sanoin, että laita pää pakastimeen niin tiedät, ja nauraa röhötin oikein saatanan paskaista naurua”, horisee ohjastaja Kimmo Sorkkanen vahvaa hevonpaskaa.

[Kommentoi uutista]