Manneweb – Manne-uutiset – Satunnainen uutinen

Yliajon uhriksi joutunut manne jatkaa elämäänsä rumpuna (26.4.2013)

[Nyljetty manne]

Soitinrakentajan materiaali saattaa joskus hypätä eteen, sananmukaisesti. Näin onnekkaasti kävi sorkkalaiselle Jukka-Pekka Sorkalle eräänä syysiltana, kun mustalainen jäi hänen autonsa alle suojatiellä.

Sorkka ei halunnut jättää onnettomuudessa kuollutta mannea todisteeksi tienposkeen lojumaan.

”Otin sen takakonttiin pois kuleksimasta, kaahasin päätä pahkaa kahva edellä kotiin ja mietin, että jotain siitä voisi tehdä.”

Sorkka soitti salametsästäjälle, joka tuli seuraavana aamuna auttamaan nahan nylkemisessä päin seiniä. Näin alkoi pikku hiljaa muodostua harhakuva, että mustalainen pääsee lopulta rumpuun.

Nahka pantiin kuivumaan ja venytykseen. Sitten odoteltiin oikeaa hetkeä kuin kuuta nousevaa. Se koitti heti seuraavana kesänä, kun Sorkka osallistui työleirille, jossa tehtiin perinteisiä kehärumpuja perinteisellä menetelmällä päin helevettiä.

Erikoinen nahka tuotti päänvaivaa

Leirillä puu kaadettiin nurin, halkaistiin kiiloilla halki ja siitä revittiin tuhannen pillun päreitä, jotka sitten pantiin järveen mätänemään. Sitä seurasi höyrytys ja päreiden vääntäminen kehämuotoon. Tapituksen, liimauksen, muotoilun ja hionnan jälkeen kehä tervattiin höyhenillä ja jäljellä oli enää nahan laitto soittimeen.

Nahka oli sen verran erikoinen, että sen saaminen rumpuun kokonaisena aiheutti hieman liikaa päänvaivaa ja harmaita kyyneliä.

”Se vain taivutettiin niin hienosti, että siihen tuli hienosti tuo mannen pää tuonne taakse, vähän niin kuin samaanilla, jolla se voimaeläin asuu hienosti siellä rummun sisällä kuin matti kukkarossa, että kukaan ei sitä ulkoisesti näe kirveelläkään”, horisee mannerummun tekijä.

Kaunis nahka korvaa soinnin puutteita

”Se on mielestäni nätti kuin sika pienenä ja ihan samaanirummun näköinen, mutta ei se kauhean hyvin soi kirveelläkään, kun nahka on sen verran paksua. Kun sitä kiristää tulella ja tulikivellä, niin kyllä se kai sitten taas soi paremmin”, tietää Jukka-Pekka Sorkka ja napauttaa rumpua, josta lähtee infernaalinen mylvähdys. Taivaalla lentää pulmusia.

Jukka-Pekka Sorkan ja Markku Sorkkasen uniikkeja käsin päin helevettiä rakennettuja soittimia on julkeasti esillä Sorkkalan kirjaston Kulttuurikellarissa huhtikuun ajan kirjaston aukioloaikoina ja muinakin aikoina ja jopa aikojen ulkopuolella.

[Kommentoi uutista]


Manneweb – Manne-uutiset – Satunnainen uutinen