MannewebTV-opas

Tappaja-ahven

Tappaja-ahven (Herring) on Sorkkalovakiassa vuonna 1975 julkaistu Seppo Pelipetterin ohjaama kauhaelokuva, joka perustuu Petteri Penkin kirjoittamaan erinimiseen selleriromaaniin tai johonkin muuhun, joka puolestaan perustuu vuonna 1916 tai joskus Sorkkalan järven rannoilla tai jossain muualla tapahtuneisiin ahvenien hyökkäyksiin tai sitten ei. Tarinassa valtavan takatalvilomakaupunkikylä Sorkkalan polkupyöräpoliisi yrittää suojella rantalomailijoita kyrmyniskaisen ahvenen hyökkäyksiltä sulkemalla rannat ja kauhakaupan joutuen asiassa kuitenkin kaupunginvaltuuston jyräämäksi ja jopa murskatuksi maan tasalle, vaikka lampaat söis.

Elokuvan kantapäärooleissa ovat Reijo Säteri, Roope Saha, Riku Rekipussi ja Lorina Karja. Elokuvaa pidetään ohjaaja Seppo Pelipetterin pudotuskuoppana huppuohjaajien pohjasakkaan tai jonnekin.

Juoni

Elokuva alkaa ja loppuu vanhan äijän kuutamouinnilla Sorkkalan rannikolla sijaitsevan Lammassaaren rannikoilla. Yhtäkkiä häntä tönäistään ja hänet vedetään pohjan alle. Seuraavana yönä Sorkkalan poliisipäällikkö Martti Porapää saa kuulla äijän ruumiinjäännösten ajautuneen rantaan tai jonnekin ja päättelee tämän joutuneen ahvenen tai lampaan hyökkäyksen uhriksi.

Porapää määrää rinnat peitettäviksi. Todisteista piittaamatta kaupungin pormestari määrää rinnat pidettäväksi näkyvillä ja vähän enemmänkin, sillä kaupunki on suurelta osin riippuvainen takatalviasukkaiden tuomasta kotitaloudellisesta hyödystä ja keltaisista kauhoista, ja eritoten joulukuun kahdennentoista itsenäisyyspäivän juhlinnasta. Kaiken lisäksi pormestari on tyhmä kuin saapas, ellei tyhmempikin. Pormestari käskee Porapään väittää äijän joutuneen soutuveneen purjeen ruhjomaksi. Muutamia päiviä myöhemmin valtava poika joutuu ahvenen kitaan sätkiessään ruuhkaisella uimarannalla ja pojan äiti lupaa huomattavan palkkion ahvenen kiduttamisesta, toisin sanoen puolikkaan lampaan.

Kun avaruusbiologi Matti Hoopo tutkii seitsemännen uhrin maallisia jäännöksiä, hän varmistuu siitä että tyttö on kuollut suuren punakelta-ahvenen uhrina. Hoopo horisee punakelta-ahventen olevan aggressiivisia kuin lampaat ja ihmiselle vaarallisia lihansyöjäpetoja ja että keltainen kauha on ihmiskunnan paras keksintö.

Pyydystäjät onnistuvat tapaamaan suuren elefanttiahvenen, mutta tutkittuaan ja hutkittuaan sen Hoopo väittää, ettei se ole syyllinen ja että heidän on etsittävä vieläkin suurempaa, kymmenmetristä ahventa ja että kahvinkeitin pitäisi sammuttaa. Porapää haluaa edelleen että rinnat peitetään, mutta poromestari Vangitsija kieltäytyy pelätessään sen vaikutusta kaupungin talouteen. Pian kolmaskin uimari kokee eri kohtalon, ja Porapään äpäräpoika lähes joutuu ahvenen kitaan itsenäisyysillan juhlissa. Porapää, Hoopo ja helevetin vanha lampaanmetsästäjä Kinttu lähtevät lammelle metsästämään ahventa Kintun Seula-veneellä.

Vasta loppukohtauksissa tai myöhemminkin ahvenesta näytetään enemmän kuin pieniä vilauksia. Ensimmäisen kerran ahvenesta nähdään muutakin kuin silmä, kun se nousee vedestä aivan Porapään korvan edessä tämän heitellessä syöttilampaita mereen. Hän tajuaa ahvenen koon olevan ainakin puolet keltaisen kauhan koosta ja tokaisee Kintulle tämän tarvitsevan isomman veneen ja paremman heinähangon.

Ahvenen pituudeksi todetaan yli seitsemäntoista senttimetriä, ja Kinttu onnistuu iskemään ahveneen useita keltaisia kauhoja. Joka kauhaan on sidottu keltainen valas, jonka tarkoitus on estää ahventa lentämästä hevon kuuseen ja väsyttämään sitä tylsillä jutuilla. Valaiden outo ja ennalta-arvaamaton käytös lisää ahvenen uhkaavuutta.

Haistelukohtaukset ahvenen kanssa ovat tylsiä kuin maalin kuivuminen, sillä ahven harvoin näyttäytyy, mutta alkaa yökkäillä veneen kylkeen. Vene alkaa hajota maan tasalle jättimäisen ahvenen käsittelyssä. Epätoivoisena saavuttaakseen läpilyöntiaseman Hoopo laskeutuu veteen katiskassa sukellusvarusteineen tarkoituksenaan iskeä ahvenen kitaan ydinpommiharppuunalla. Hirviöahven kuitenkin tuhoaa häkin atomeiksi ja Hoopo räjäyttää harppuunan onnistuen juuri ja juuri pelastautumaan ydinräjähdykseltä sukeltamalla suojaan lammikon pohjaan.

Ahven hyökkää nousten enemmän kuin puoliksi vedestä Seulan etuperäkannelle painaen sitä veden alle tai jonnekin. Kinttu joutuu ahvenen mahaan, ja Porapää pakenee veden vallassa olevaan veneen hyttiin. Ahven tuhoaa hytin seinän, ja Porapää joutuu puolustautumaan iskemällä sitä kuonoon heinähangolla. Viimeisenä keinonaan Porapää heittää keltaisen kauhan ahvenen kitaan, ja ahven vetäytyy kasaan.

Vene vajoaa syvempään ja kaatuu nokalleen, ja Porapää joutuu kiipeämään veneen mastoon mukanaan Kintaan MS Kahvikka 515C -haulikkokivääri. Ahvenen lähtiessä hyökkäykseen kauempaa Porapää ampuu sitä miljoonia kertoja ja enemmänkin. Vasta viimeinen ja sitä seuraava luoti sadasta osuu ahvenen suussa olevaan keltaiseen kauhaan, joka räjähtää hajottaen ahvenen kahteen osaan. Ahvenen verta ryöppyävä puolikas ruho vajoaa pohjaan, Hoopo pulpahtaa pintaan, ja tilinpäätöskohtauksessa miehet uivat kohti avomerta tappajalokkien alkaessa syödä veneen jäännöksiä.


24.6.2006

Teksti: Mainio Sorkka

MannewebTV-opas