Olen selite

Olen selite on vuonna 2007 valmistunut kauha-, huuhais- ja toimimattomuuselokuva, jonka on ohjannut Rauno Lauri. Elokuvan kyynärpääosanäyttelijänä nähdään Ville Seppä. Ville Seppä näyttelee Roope Villeä, joka on mahdollisesti ja mahdottomastikin ainoa ihminen, joka on vahingossa selvinnyt läyleähköstä vitutuksesta. Hän työskentelee luodakseen parannuskeinon vitutukseen, joka muuttaa ihmiset huomionjanoisiksi vittuuntuneiksi yöelukoiksi. Olen selite on jo kolmaskymmenes Riku Mahtisonnin vuonna 1964 julkaistuun romaaniin Olen selite (suom. 2007, Vasikkakirjat) käsipohjautuva elokuva. Aikaisemmat elokuvat ovat olleet Viimeinen lammas pellolla, joka julkaistiin arviolta vuonna 1964, ja Omenamies, joka julkaistiin vahingossa vuoden 1971 hujakoilla.

Verneri-veljekset alkoivat söherrellä Olen selite -elokuvaa ja muutakin jo vuonna 1994 tai joskus, ja erilaisia ja samanlaisiakin näyttelijöitä ja elokuvaohjaajia oli kiinnitetty projektiin ilmastointiteipillä, kumilangalla, liimalla, narulla ja köydellä. Lopputuotanto alkoi kuitenkin vasta vuonna 2006 Sorkkalassa. Olen selite tuli elokuvateattereihin ja alikulkutunneleihin Sorkkalassa 14. joulukuuta 2007.

Juoni

Vuonna 2009 tohtoritar Liisa Kirppu (Emma Konepistooli) on vahingossa kehittänyt yskänlääkkeen tyhmyyttä ja yskää vastaan, mutta lääke kuitenkin tarkoituksella muuttuu masentavaksi vitutukseksi. Vuonna 2012 masentava vitutus on pyyhkinyt rätillä melkein koko ja lopunkin mongolidisen ihmisrodun maapallolta, maailmasta ja jopa maailmankaikkeudelta. 90 % ihmisistä ja loputkin on lopettanut itsensä, 9 % on mielisairastunut vitutukseen ja alle prosentti maapallon alkuperäisväestöstä on immuuni vitutukselle. Vitutukseen sairastuneet vihaavat Auringon valoa ja ääntä ja pysyttelevätkin miltei asumattomien tai tyhjien rakennusten lokasuojissa ja sateenvarjoissa päivisin, pukeutuvat mustiin, kuuntelevat vammaista musiikkia ja viiltelevät itseään haulikolla.

Kolmen viikon kuluttua vitutuksen vahingossa keksimisen jälkeen ylivänrikkieverstikapteeniyliluutnantti Roope Ville (Ville Seppä) on oletettavasti ainoa lähes henkisesti terve eloon- ja jälkeenjäänyt Sorkkalassa ja mahdollisesti koko maailmassa ja maailmankaikkeudessa ja ehkä jopa muuallakin. Villellä on mukanaan hänen lemmikkilampaansa Samppa (Sami), ja he katsovat uusia elokuvia ja uusvanhoja uutisia vanhasta pesukoneesta. Villen päivän arkirutiineihin kuuluu heinänteko kotona testilaboratoriossa parannuskeinon löytämiseksi vitutusta vastaan, pulmapalstalle vastaaminen ja maalin kuivattaminen. Hän menee joka päivä ja yö Sorkkamäen läntisen Etelätien pohjoiselle laiturille puoliltapäivin tai ainakin siinä hujakoilla lähettämänsä vammaisen radioviestin takia, jossa hän kertoo huonojen puujalkavitsien lisäksi olevansa ainoa selviytynyt Sorkkalassa ja voivansa tarjota heinää ja laskeutumispaikkaa mieliterveille ihmisille. Lopuksi hän soittaa Mannewebin virallisen taustamusiikin kymmenen kertaa peräkkäin ja päivän toivebiisin, joka sattumoisin sattuu olemaan useimmiten edellä mainittu tai jokin muu kappale.

Eräänä tai muuna päivänä tai yönä Ville näyttää löytäneen lupaavan hoitokeinon, joten hän virittää moponsa ja ansan sairastuneille ja nappaa mielisairastuneen goottinaikkosen. Laboratoriossaan Ville järjestää pistokokeita ja saappaanheittokisoja sairastuneelle naikkoselle ilman läpinäkyvää epäonnistumista.

Villen laahustaessa saappaat irveessä kadulla tai jossain lampaansa kanssa hän huomaa melkein edessään tai jossain siellä päin jotain tai muuta vammaista ja lähtee innoissaan sitä kohti tai jonnekin muualle, mutta joutuukin typeryyttään omaan ansaansa ja menettää lopunkin tajuntansa. Herättyään hän huomaa pimeyden nousseen alas ja pakenee ansastaan. Ville ja Samppa joutuvat kolmen sairastuneen lampaan yökkäyksen kohteeksi ja yksi jos toinenkin sairastuneista lampaista puraisee Samppaa syvälle perseeseen. Heidän paettuaan takaisin Villen pimeälle asunnolle tai jonnekin Samppa muuttuu mielisairastuneeksi ja yrittää onnistuneesti purra perseeseen Villeä, joka joutuu lopettamaan tämän ja melkein itsensäkin. Samana tai eri pimeänä yönä Ville joutuu mielisairastuneiden ja vähän muidenkin yökkäyksen kohteeksi ja on vähällä kuolla nauruun tai johonkin, kunnes kaksi selviytyjää Mannelasta, Anna (Liisa Rakki) ja vanha poikanen Eetu (Kalle Tahan-Johonkin), pelastavat hänet mäihällä. Villen kesäasunnolla he kertovat huonojen polttopuujalkavitsien lisäksi selviytyneensä vahingossa Punakeltaisen Hakaristin evaluointisoutuveneeltä ja ovat menossa mäihällä selviytyneiden keskitysleirikouluun Lampaaseen tai jonnekin.

Seuraavana tai sitä seuraavana yönä mielisairastuneet yökkäävät sankalla joukolla ja muutenkin Villen rivikerrostalolle tai jonnekin ja nämä taakse-poistuvat Villen testilaboratorioon panssariovenkahvan taakse tai jonnekin, jossa myös Villen pyydystämä sairastunut naikkonen on. He tai jotkut huomaavat tai jotain naikkosen tai jonkun pariutuneen tai jotain ja Ville tai joku ottaa tai jotain häneltä tai joltain tekoverta tai jotain ja vähän muutakin ja antaa tai jotain sen tai jotain ja kaiken muunkin Annalle tai jollekin, joka pakenee tai jotain Eetun tai jonkun kanssa tai ilman pohjattomaan hiilinieluun tai jonnekin. Ville ottaa keltaisen ontelokranaatin punaisesta puulaatikosta ja tappaa mäihällä saastuneet ja vahingossa samalla myös itsensä. Anna ja Eetu pakenevat Lampaaseen mäihällä selviytyneiden pakkosiirtokuntaan tai jonnekin, missä Anna heittää parannuslääkkeen pois tai jonnekin.

Varoitus: Yllä oleva kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta ja vähän muustakin. Juonipaljastukset päättyvät tähän tai jonnekin. Hajaantukaa.

Elokuvalle on huhuttu jatko-osaa tai jotain, kun Verneri-veljekset ovat hankkineet itselleen sotaoikeudet Olen selitteen jatko-osaan tai johonkin.

Roolit

4.6.2007

Teksti: Mainio Sorkka