Pelin alkuvalikko karsii noin 78 prosenttia typeristä keltanokkaisista idioottipelaajista hevon kuuseen, jonne aurinko ei paista.
Dwarf Fortress on äärikubistinen fantasiapeli, jossa kurmotetaan kääpiöitä, kaivetaan maata, viljellään lampaita, juodaan kaljaa, haastetaan riitaa ja haahuillaan muuten vain.
Oletko aina halunnut ohjailla pikkuruisten parrakkaiden kääpiöiden kommelluksia, kaivaa maan alle sekavia käytäviä ja viimein hukkua tulvan alle osuttuasi maanalaiseen vesihässäkkään kuin telkkä pönttöön? Rukouksiisi ja muihin hourailuihisi on vastattu kuin apteekin hyllyltä. Dwarf Fortressissa eli Kääpiölinnassa pelaaja ohjaa sekavaa kääpiöjoukkiota kohtalokkaasti pitkin maita ja mantuja. Kääpiöt voi komentaa kaivelemaan moniselitteisiä onttoja tiloja ja vähän muutakin ja rakentelemaan mitä merkillisimpiä kyhäelmiä.
Peli alkaa vaatimattomasti maailman luomisesta. Kun maailma on halutunlainen tai vaihtoehtoisesti aivan perseestä ja poikittain, valitaan kääpiöille jokin mieluisa paikka mellastukseen. Koska tavoitteena on tehdä juttuja toisista jutuista ja vähän muustakin, kannattaa perehtyä maaperän laatuun juurta jaksain ennen hyppäämistä päistikkaa ojasta allikkoon. Lähes täydellisen epämääräisessä valintaruudussa on kaikennäköisiä ja -makuisia raaka-aineita, joista jotkin ovat tärkeitä ja jotkin turhia kuin ovikello paskatautisen lampaan perseessä. Esimerkiksi meressä voi olla hankalahkoa kaiveskella luolia tai viljeskellä lampaita.
Alussa on puolikas kuokka ja Jaska, joilla kaivetaan oikein olan takaa jonkinnäköinen ja -hajuinen luolasto päin helevettiä. Luolastoon rakennetaan paremman puutteessa erinäköisiä ja -kokoisia työpajoja ja muita tärkeitä rakennuksia ja huoneistoja, joissa voidaan valmistaa tarpeellisia hyödykkeitä, kuten haravanlamppuja, kaljaa ja makkaraa. Tosin makkaraa ei nakkisorminen testihenkilömme ole ehtinyt kokeilla, vaikka hänellä onkin yksi kääpiöteurastaja ja lauma koiran- ja kissanpentuja. Peli loppuu, kun kaikki kääpiöt puskevat koiranputkea.
Dwarfin grafiikka on aivan käsittämättömän uskomatonta, ellei jopa älyttömän muhkeaa. Käytössä on kaikki tai ainakin osa väreistä ja monen monta askimerkkiä ja niiden hännät. Tosin saatavilla on kymmeniä, ellei jopa tuhansia miljoonia grafiikkapaketteja, joilla askimerkit korvataan ihmeellisillä kuvilla. Pelkästään grafiikan ihastelemiseen voi helposti kuluttaa tunteja päivässä.
Peliä ohjaillaan tai ainakin kovasti yritetään ohjailla näppäimistöllä sekaisin lojuvilla erinäköisillä ja -kuuloisilla kirjainhässäköillä eikä siis suinkaan reikäkorteilla. Lähes koko näppäimistö ja enemmänkin on käytössä, eikä riitäkään. Vaikka peli näyttää kaksiulotteiselta, on mukana myös jännä syvyysulottuvuus, josta tosin nähdään aina yksi vaivainen kerros kerrallaan kuin viipalekuvauksessa. Syvyysnäkövammaiset voivat mitä pisimmälti menettää mielenterveytensä yrittäessään tajuta tämän.
Dwarfin äänimaailmassa ei ole moittimista. Se on suorastaan musiikkia korville nykyisessä infernaalisen mylvinnän täyttämässä maailmassa. Äänet ovat niin hiljaisia, että kärsimätön ja täydellisen typerä peruspelaaja ei välttämättä kuule yhtään mitään tai muutakaan, vaikka volyymit olisivat kaakon paremmalla puolella. Peliin täysin ja enemmänkin paneutunut pelaaja saattaa alkaa kuulla omiaan ja lopulta päätyä suljetun osaston perukoille, jossa hän voi yrittää kaivaa ulospääsyä.
Pelimaailma on mallinnettu tajuttoman realistisesti ja yksityiskohtaisesti, ellei jopa kaksituiskohtaisestikin. Kääpiöiden terveydentilasta ja sen puutteesta pidetään kirjaa jopa yksittäisistä haavoista eri ja samoissa raajoissa ja muuallakin. Lisäksi kääpiöt muuttuvat äkäisiksi, jos ne eivät pääse kaljoittelemaan tarpeeksi usein ja perusteellisesti. Tarpeeksi on esimerkiksi kori keskiolutta päivän välein. Ulkona lentelee elukoita kuten pulmusia siellä sun täällä ja talven yllättäessä vedet jäätyvät riippuen säävyöhykkeestä tai jostain. Joskus silloin tällöin jättimäinen myyrä saattaa varastaa säilöttyä kuolleen jättimäisen lepakon lihaa tai tapahtuu jotain muuta normaalissa elämässä tapahtuvaa tai jotain.
Tekoäly on aivan huimaa, ellei suorastaan yli hilseen menevää. Partaukkojoukkiolle voidaan määrätä eri ja samoja tehtäviä, joita he suorittavat omin päin päin helevettiä tai ovat suorittamatta omien taitojensa, haluamisensa ja TJ-lukemansa mukaan. Kaikki oman ryhmän tekemiset ja tekemättömyydet vaikuttavat ulkomaailman luulotietämykseen, ja sen mukaisesti kääpiötarhaan putkahtelee uusia keltanokkaisia tulokkaita ja saippuakauppiaita kuin sonneja uuteen veräjään.
Muhkean 300-sivuisen olemattoman imaginäärimanuaalin eli käsikirjasen eli manuaalin kannesta kanteen ja pidemmällekin lukemalla pääsee liiankin hyvin perille kaikesta tarpeellisesta ja etenkin kaikesta tarpeettomasta, joten siitä ei kannata mainita sen enempää. Suomenkielistä manuaalia saa kaivella kiven alta, muttei sitä sielläkään ole.
Vaikka jo tämän arvostelun lukeminen saa pään räjähtämään tuhannen päreiksi vähintään neljä kertaa, on pelissä vielä paljon enemmän ja lisääkin täyttä tavaraa. Avuton testihenkilömme on pelannut vasta muutaman päivän eikä ole vielä päässyt sontimaan tai tekemään mitään muutakaan hyödytöntä joutopuuhaa. Hän pääsi vasta äskettäin kasvattamaan joitain hemmetin paskanmarjoja pitkin peltoja. Peli avautuu kokonaisuudessaan vasta vuosien intensiivisen pelaamisen jälkeen, sikäli mikäli moisesta urakasta on ylipäätään mahdollista selvitä hengissä.
Varoittavasta esimerkistä käy esimerkiksi jonkun hullun aikansa kuluksi kyhäämä Turingin kone (katso myös koneen speksit Google-dokumenttihässäkkänä). Vieläkin karmeampi esimerkki on jonkun toisen hullun väkertämä laskin. Jos näillä keinoin ei nuppi keitä yli, niin päässä on vikaa.
Katso silmät kiiluen Dwarf Fortressin kotisivut.
Peli on testattu seuraavanlaisella laitteistokokonaisuudella:
| Grafiikka | 5 |
|---|---|
| Äänet | 5 |
| Pelattavuus | 2 |
| Omaperäisyys | 4 |
Molempien lukijoidemme mielenrauhan säilyttämiseksi jätimme pois ahdistavat ja voimakkaita kohtauksia sisältävät kuvat joukkion nimeämisestä, kykyjen asetuksista, tavaroiden säätämisestä ja muusta hilseen ylittävästä asiasta.
Kaivos on täynnä työpajoja, elukoita ja muuta turhaa roinaa.
Kääpiöiden lääkintäjohtaja on niin taitava, että hän veistelee puuta potilaiden ohella.
Herra Isoherra on matkanjohtaja, lääkintäjohtaja kauppias ja puutyöläinen lääkintäjohtaja.
Aarre on rastin kohdalla tai siellä hujakoilla.
28.4.2010
Teksti ja kuvat: Keino Sorkka.
Eikö pieni peliarvostelijamme osannut arvostella peliä oikein? Oliko hän pikkuisen puolueellinen? Kaivaako hän liian syvälle maahan vapauttaen magman kaivokseen ja polttaen koko oman joukkueensa maan tasalle tai sen alle? Ei hätää! Voit kertoa meille omat haisevat kommenttisi pelistä. Parhaat kommentit julkaistaan. Manneweb katsoo oikeudekseen muokata viestejä haluamallaan tavalla ja enemmänkin.
28.4.2010 Pellevro
Onko tuolle jatko-osaa nimeltä Red Dwarf Fortress?
Keino Sorkka: Hullua olisi, jos ei tulisi. Pelissä lenneltäisiin ja kaiveltaisiin avaruuskaivoksia pitkin avaruusmaita ja -mantuja. Välillä mällipääksi kutsuttu hologrammi tulisi valittamaan turhanpäiväisistä jutuista haisevalle Liisteri-tyypille.
Kolmas jatko-osa olisi Dwarf Team Fortress, joka on muuten sama kuin Team Fortress, mutta kääpiöillä ja hirvittävällä tekstipohjaisella käyttöliittymällä valtavilla nippelitiedoilla.
6.5.2010 ajaja?
Mikähän helevetin peli tämä on. No kait se selviää lukemalla, tosin katson vain kuvat kuten Aku Ankkaa "lukiessani".
PS. Tunge Team Fortress kakkosesta arvostelu tänne. Kuten sanonta kuuluu: That Heavy is a Spy!
Keino Sorkka: Tämä on peli suoraan helevetin uumenista. Lukemalla arvostelun hyväksyt ehdot. Mannewebissä on jostain syystä enemmän kirjoittajia kuin lukijoita.
PS. Minulla ei ole Team Fortressin kakkososaa, mutta jos lähetät raakaversion työstettäväksi, niin katson, mitä voin tehdä tai olla tekemättä. Kuten sanonta kuuluu: Ei kukko käskien muni.
