![[Nuotio]](../kuvat/sorkkasanomat.jpg)
Saappaanpohjassa yksinään asuva hemaiseva Milla Sorkka perheineen on sinnitellyt kotonaan tapaninpäivän aamusta saakka ilman sähköä kuin piru merrassa. Sorkka ihmettelee, miksei Rektumilta heru mitään tai muutakaan tietoa sähkön palautumisen aikataulusta tai mistään muustakaan aikataulusta tai mistään muustakaan.
Nuotion valossa oleillaan kelteisillään, ruoka tehdään nuotiossa, nuotion lämmössä lämmitellään ja nuotio huuhdellaan ulkoa tuodulla sadevedellä läpikotaisin. Tällaista on ollut Sorkan perheen elämä jo kahdeksantoista vuorokautta putkeen yhtä soittoa varren kanssa.
Milla Sorkka kertoo perheensä olevan aina positiivisesti varautunut päivittäisiin sähkökatkoksiin, mutta nyt viimein alkaa sinnittelevän perheen biologiselta äidiltäkin huumorintaju loppua varren kanssa.
”Olisi hyvä tietää edes suunnilleen kuukauden tarkkuudella, milloin sähköt palautuvat, jos milloinkaan. Mutta Rektum ei puhua pukahda asiasta sanaakaan nettisivuillaan tai missään muuallakaan. Nyt elämme täysin huhupuheiden ja hevonpaskan varassa, ja ne vaihtelevat laidasta laitaan ja laitojen ylikin.”
Sorkan kanssa keskustelu puhelimitse on hankalaa, sillä myös puhelinyhteys katkeaa tuon tuosta. Perhe asuu kännykkämastossa kuin telkkä pöntössä, mutta sielläkään ei kuulemma valo pala kirveelläkään.
”Valtaosa kyyläävistä naapureistamme on muuttanut miekkahotelleihin tai tutuille loisimaan. Meillä on kuitenkin tuo nuotio, että jonkun verran lämpöä piisaa harakoillekin. Toivotaan, että tänään sataisi kuin aisaa Esterin perseestä, niin saataisiin vessanpönttöön juomavettä.”
Perheen nelivuotias kauhukakara oli aluksi innoissaan, kun nuotion äärellä pelailtiin yhtä ja samaa rikkinäistä lautapeliä kuin viimeistä päivää, vaikkei ollutkaan viimeinen päivä.
”Nyt hän on alkanut hädissään ehdotella, että voitaisiin siivota, kun asunnossa on niin paskaista. Vähän hankalaa on käyttää moppia ilman virtaa”, uusavuton Sorkka naurahtaa katkerasti.
Rektum horisi torstaiaamuna kello yhdeksän aikaan salaisilla nettisivuillaan, että Pummi-Nusula ja Saappaanpohja ovat edelleen ilman sähköä kuin köyhän talon porsaat. Korjausryhmät ovat liikkeellä laajasti väärillä alueilla, mutta korjaaminen on hidasta ja kankeaa kuin kamelin syöminen neulansilmän läpi.