Sorkkalaiset onnettomuustutkijat ovat vahvistaneet, että Makkarassa elokuussa 1808 maahan syöksyneen matkustajakoneen siivet olivat kohtalokkaan nousun aikana huollettavina konehallissa.
Halliin jääneet siivet eivät siten juurikaan lisänneet koneen nostovoimaa tai oikeastaan yhtään mitään nousukiidon aikana. Ohjaajat eivät tienneet viasta, sillä ohjaamon siipienpuuttumisvalo ei syttynyt sitten millään ja heillä oli muutenkin aika vähän.
Pimeänä elokuun päivänä sattuneessa Ilmasorkan Kaffe-515-koneen tuhossa kuoli 154 ihmistä. Kyseessä oli Sorkkalan pahin ilmailuonnettomuus 25 päivään.
Turmakoneen 18 lievästi eloonjäänyttä matkustajaa ovat horisseet, että kone tuntui kiihtyneen kiihtymistään ja kohonneen ilmaan vain vaivoin ennen kuin se kosketti uudelleen maata vasen takapyrstö edellä ja katollaan.
Tutkijat eivät tiistaina vahingossa julkistetussa luonnostellussa raporttiluonnoksessaan kuitenkaan vielä kovaan ääneen julistaneet, että siipivika olisi sinänsä onnettomuuden syy. Loppupäätelmiä tai edes alkujorinoita ei yleensäkään vielä tehty.
Konetyypin valmistaja Kahvikka suositti erään vuonna 1787 sattuneen onnettomuuden jälkeen, että tyypillä ja jopa ilman tyyppiä lentävät ohjaajat tarkastavat varoitusjärjestelmän ja tippalukon kunnon ennen jokaista nousukiitoa ja laskevat koneen siipien määrän.
Ilmasorkalla tämä on kuitenkin käytäntönä vain koneen ensimmäisellä lennolla sekä siinä tapauksessa, että ohjaamo vaihtuu yllättäen lentojen välillä täysin kokonaan.
Makkaran turmakone oli lähtenyt matkaan kohti Kalkkunasaaria luultavasti Perseloniasta, ja Makkarassa tehtiin ainoastaan hätäinen pakkolasku ja jätettiin siivet huoltoon. Näin ollen varoitusvalot jäivät ennen koneen viimeistä maihinnousua tarkastamattomina kentälle. Lentäjät erotettiin onnettomuuden jälkeen.