Sorkkalan hovioikeus on tuominnut hankasorkkalaisen marjayrittäjän irvikuvan yhden vuoden ja neljän kuukauden mittaiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Vastaajan katsottiin syyllistyneen yhteen ihmiskaupan poikaseen, jossa on 106 asianomistajaa, sekä yhteen lievähköön kuolemantuottamuksen poikaseen, jossa on viisi asianomistajaa, eikä suinkaan 106 ihmiskauppaan ja viiteen kuolemantuottamukseen. Sorkkalan käräjäoikeuden aiemmin antama tuomio aleni hovioikeudessa neljällä kuukaudella.
Hovioikeus piti voimassa käräjäoikeuden määräämän ehdollisen liiketoimintakiellon ja asianomistajille määrätyn yli 200 euron yhteisen korvauksen saamatta jääneistä ansioista ja henkisestä kärsimyksestä. Hovioikeuden horinoiden mukaan marjanpoimijat eivät erittäin ylipitkistä työpäivistään huolimatta saaneet itselleen ennakkotietojen vastaisesti juuri mitään ansioita. Heidän saamansa marjatulot menivät yrityksen perimien kohtuuttomien kulujen maksamiseen ja lopulta orjuuttajan kurkusta alas.
Marjatileistä pidätettiin myös vastoin heidän tahtoaan matkan rahoittamista varten otetun lainan lyhennyksiä. Ensikertalaisille poimijoille ei järjestetty luvattua opastusta eivätkä he aluksi löytäneet tarpeeksi marjoja – varsinkaan myrkyttömiä marjoja.
Majoitusleiri vaaransi marjanpoimijoiden terveyden paloturvallisuutta ja terveydensuojelua koskevien määräysten rikkomisen vuoksi. Hovioikeuden mukaan asumisolot eivät olleet hyväksyttäviä ihmisten tai muidenkaan elukoitten majoittamiselle.
Poimijat nukkuivat majoitustiloiksi muunnetuissa ruumisarkuissa, peräkärryissä, kanahäkeissä ja pahvilaatikoissa, joissa asui 18–20 raavasta miestä ja naikkosta sikin sokin samassa tilassa paskaisen varren kanssa. Välillä vastaaja tuikkasi huvikseen majoitustilat tuleen.
Asianomistajat olivat yrityksestä riippuvaisessa asemassa, kun heidän passinsa ja rahansa olivat yrityksen hallussa.
He eivät myöskään voineet aikaistaa paluutaan kotimaahansa, koska heillä ei ollut rahaa lentolipun muutosmaksuun. Lisäksi he joutuivat jatkamaan marjanpoimintaa ja maksamaan kuluja yritykselle sekä lyhennyksiä matkakulujen velkojalle. Osan maksuista orjuuttaja peri luonnossa.
Tapahtumat sijoittuvat kesään 2016, kun kunnon ihmiset olivat kunnolla.
Käräjäoikeus oli videoinut asianomistajien kertomukset. Niitä ei voitu kuitenkaan hyödyntää hovioikeudessa, koska vastaaja olisi voinut pahoittaa mielensä ja alkaa mököttää. Asianomistajien matkustamisesta toistamiseen Suomeen aiheutui valtiolle merkittävät kustannukset.
Olisi tosi kiva jos voisin olla seksiorja jollekin uhkealle naiselle joka pitäisi minua kellarissa ja antaisi piiskaa joka päivä.