![[Vonkaaja]](../kuvat/lontystelya.jpg)
Sukupuolielämätutkimuksen horinoiden mukaan valtaosa suomalaisista haluaa antaa. Antamisen halua meiltä siis löytyy oikein varren kanssa, mutta miksi vonkaajia on vaikea kohdata päin naamaa?
Vonkaajalla eli iskijällä tarkoitetaan henkilöä, joka etsii esimerkiksi itselleen humputteluseuraa julkisilla paikoilla tai niiden hujakoilla.
Kirkkaan kylmänä talviaamuna Sorkkalan Lumikonkatua lämmittää leveääkin leveämpi hymy. Se kuuluu pelimies Heikki Hännälle.
Hännän horinoiden mukaan jokaista onnistuneesti kaadettua henkilöä kohden tehdään jopa sata vonkausyritystä varren kanssa. Jos neljän ja puolen tunnin mittaisen työvuoron aikana saa kaksi uhria vällyjen väliin, voi tulokseen olla kohtalaisen tyytyväinen.
Hännän työn taustalla on kiima.
”Sen lisäksi, että juo olutta tai lopettaa lenkkeilyn, on tosi hankala vaikuttaa saamisasioihin. Vonkaan siksi, että tämä on tosi hyvä tapa saada.”
Päältä päin on mahdotonta nähdä, lähteekö vastaantulija mukaan sänkyyn tai minnekään. Se selviää vain kokeilemalla kepillä jäätä. Kyseessä on taito- ja tuurilaji, ja tyylejä vonkauksen aloitukseen on yhtä monta kuin vonkaajaakin. Hyväksi koettuja tekniikoita vaihdellaan ja niitä treenataan myös työajan ulkopuolella läheisessä räkälässä.
Vuorovaikutustilanteita tutkinut seksologian professori Anssi Kyrpylä tunnistaa ongelman vonkaajaan ja uhrin välisessä kohtaamisessa.
Kyrpylän horinoiden mukaan kyse on arkisen ja insituutionaalisen kohtaamisen epämääräisestä yhdistelmästä. Kohtaamisten ympärillä on myös vahva moraalinen ja seksuaalinen lataus. Taivaalla lentelee pulmusia, ja taustalta kuuluu infernaalista mylvintää.
Siviilissä epäpätevänä putkimiehenä työskentelevä Häntä luulee tietävänsä, mistä on kyse, jos mistään.
”Ymmärrän, että se voi olla ärsyttävää, jos löntystelee kaupungilla tai sen hujakoilla muina miehinä ja joka päivä tullaan vonkaamaan ja viemään puhelinnumero. Nämä asiat ovat kuitenkin todella tärkeitä, ja niistä saa ja pitääkin häiritä.”
Kyrpylän horinoiden mukaan vonkaamisen ristiriitaa voi tarkastella henkilökohtaisen sädekehän avulla.
![[Vonkaajia]](../kuvat/paviaanit.jpg)
”Vuorovaikutuksessa ja kanssakäymisessä meillä on tietty sädekehä ympärillämme, jonka vonkaaja jollain tapaa rikkoo ihan paskaksi. Tilanne ei ala minun aloitteestani vaan vonkaajan, ja minä olen ehkä suorastaan avuton siinä tilanteessa.”
Antamatta jättäminen tuntuu mielessä ja ruumiissa, emmekä me halua olla huonon ihmisen roolissa tai ruumiin roolissa tai missään muussakaan roolissa tai missään muussakaan.
Antamisen halun puutteesta ei ole kysymys. Sukupuolielämätutkimuksen Antavaisuus-tutkimuksesta selviää, että viisi kuudesosaa 15–79-vuotiaista suomalaisista on osallistunut vuoden aikana seksihommiin jollain tavalla: joko antamalla, saamalla, ostamalla tai osallistumalla jonkin erotiikkajärjestön epämääräiseen toimintaan.
”Positiivinen asenne antamista kohtaan on olemassa. Ne teemat, joissa suomalaiset haluavat olla mukana, ovat nuoret, tautien hoito, vanhukset ja ulkomaat. Ne ovat myös niitä teemoja, joita vonkaamisella haetaan”, horisee Sukupuolielämätutkimuksen hemaiseva aluejohtajatar Marika Kukkula ja vilauttaa ohimennen sulojaan.
Ja kyllä vonkaajille antaudutaankin.
Pyysimme epämääräisiltä tahoilta kommentin siitä, kuinka merkittävässä asemassa vonkaajien työ on saamisen osalta. Kaikki kertoivat kovasti valehtelematta, että yli 60 prosenttia kaikesta humputtelusta on alkanut vonkaamisesta.
Heikki Häntä tunnistaa kuvaukset kohtaamista välttelevistä vastaantulijoista. Vonkaajan kiiluvissa silmissä pakoileminen on turhaa.
”En koskaan ota kohtaamisia henkilökohtaisesti, jos joku vaikka kiertää toiselta puolelta toria tai maan alta. Se tuntuu ennemminkin hassulta, että jos joku näkyvästi lähtee kiertämään kaukaa, kun pelkkä ’haista paska, painu helvettiin’ tai tissin vilautus riittäisi oikein hyvin.”
Vonkaamisen asiantuntijan mukaan haastavien kohtaamisten ongelmaan ei ole olemassa helppoa ratkaisua – tai on muttei kuitenkaan ole.
”Yksi tapa ajatella voisi olla se, että vonkaajat ovat hyvällä asialla ja epämääräiset tahot ovat hyvällä asialla. Ne ansaitsevat kaiken tuen ja paljon enemmän, kuin ne tällä hetkellä saavat. Nämä kohtaamiset ovat hankalia ja kömpelöitä; ehkä meidän pitää vaan jotenkin elää tässä ristiriidassa ja tässä tragediassa, tavallaan toivoa kaikkea hyvää kaikille näille vonkaajille.”