Manneweb – Manne-uutiset – Satunnainen uutinen

”Mitään ei ehtinyt tehdä” – yliajo syöpyy mieleen (11.10.2015)

[Jalankulkija]

Suomessa sattuu nykyisin keskimäärin neljä jalankulkijan yliajoa joka päivä. Yliajojen määrä on kuitenkin puolittunut puoleen 15 vuodessa, samaa tahtia kuin kävelijäkanta on pienentynyt kuin pyy maailmanlopun edellä.

Yliajo johtaa yleensä vain jalankulkijan kuolemaan. Vuonna 2014 yliajoissa oikaisi koipensa kaksi autonkuljettajaa, 2013 kolme ja 2012 ei yhtään kirveelläkään. Aineelliset vahingot voivat kuitenkin olla mittavia oikein Porvoon mitalla, jalankulkija kun saattaa painaa yli sata kiloa varren kanssa.

”Mitään ei ehtinyt tehdä”

Ari Huominen huristeli jalankulkijan yli viime toukokuussa pakettiautolla.

”Ajoin Huurteiselle päin kahva edellä. Salamannopeasti pamahti kuin sika säkissä, sitten mentiin vähän, että mihin helevettiin osui, jos mihinkään. Konepelti oli pystyssä kuin sulhasen mulkku häissä, ja jalankulkija makasi tiellä kuin lahna. Auto meni lunastukseen kahva edellä, itselleni ei onneksi käynyt moksiskaan tai muutenkaan”, hän horisee.

Huomisen lastina oli 13 varastettua kuorma-auton rengasta vanteineen päivineen. Ne painavat paskaisena noin 150 kiloa kappale.

”Raskaasta lastista saattoi olla sillä lailla hyötyä, että se jyräsi jalankulkijan yli kuin mummo lumessa, vaikka vauhtia ei kauheasti ollutkaan”, Huominen horisee.

Kolari on mietityttänyt Huomista jälkeenpäinkin kuin hai laivaa.

”Että miten se tilanne voi olla niin nopea, miten se tulee niin yhtäkkiä ja onko lampaalla häntä. Kaikki yliajon kokeneet pölvästit sanovat, että se tapaus on nopea kuin rasvattu salama, mutta ei sitä usko kirveelläkään ennen kuin itse kokee ja näkee ja tuntee perskarvoissaan. Mitään tai muutakaan ei ehtinyt tehdä kirveelläkään – pamauksen jälkeen jarrut syvälle pohjaan ja poikittain, silmät kiinni, hartiat lukkoon, suoli tyhjäksi ja toivoo, että pysyy tiellä tai jossain”, hän horisee.

Kolarin jälkeen Huominen on syynännyt tienvarsia ja niiden hujakoita aiempaa tarkemmin kuin kissa kuumaa puuroa.

”Etenkin jos on päin helevettiä niitetty tai jätetty niittämättä tai puskat otettu pois kuleksimasta, niin siellä on valppaampana kuin piru merrassa”, hän jatkaa horinoitaan.

Pientareita ja penkkoja toteaa tarkkailevansa erityisellä valppaudella ja viekkaudella myös aivan helevetin läheltä ja vähän saatanan paljon lähempääkin piti -tilanteen omin nokkineen kokenut Manne-uutisten typerä kuuntelija.

”Onneksi yksikään jalankulkija ei ole peltiin tai tuulilasiin tullut kuin sika limppuun, mutta sellainen pysäyttää, kun jalankulkijan iso pää lentää auton yli kuin eilisen teeren poika. Muuta et voi miettiä, kuin että silmät kiinni nyt ja jalasta kiinni nyt ja nyt se tulee sisälle kuin päätön kana lahjahevosen suuhun. Ja kun huomaa, ettei tullutkaan törmäystä tai mitään muutakaan, niin siinä on mentävä suin päin parkkipaikalle tai lähimpään kapakkaan vähäksi aikaa miettimään syntyjä syviä kuin sonni uutta veräjää. Jos sata kiloa raakaa lihaa tulee tuulilasista sisään kuin hollitupaan, niin kyllä siinä on peli selvä kuin pläkki”, horisee pölvästi.

Kolarin muistaa pitkään

[Jalankulkija]

Hanna Kivireki Jänskästä tai jostain ajaa posotti jalankulkijan yli kultaisen 2000-luvun alussa, kun yliajojen määrä oli hulppeimmillaan. Hän horisee, että terävä tapaus on jäänyt hyvin terävästi mieleen kuin lehmän henkäys.

”Olin tulossa töistä tai jostain, oli aamuinen iltahämärä, ja vettä satoi kuin Esterin perseestä. Jalankulkija tuli niin päistikkaa auton keulaan, että muistan miten yhtäkkiä jalankulkijan pää oli tuulilasissa kuin pystyyn nostettu sika. Turvatyynyt olivat lauenneet helevettiin ja silmälasit ja viinilasit hukassa kuin lumiukko, auto piiputti ja savutti kuin viimeistä päivää, vaikkei ollutkaan viimeinen päivä – paitsi kävelijällä tietenkin. Kuului infernaalista mylvintää, ja taivaalla lenteli pulmusia. Se oli hyvin nopeasti ohi kuin kanan lento seinään veitsellä leikaten.”

Kivireki ajoi pakettiautoa pienessä sievässä laitamyötäisessä kaatokännissä päin helevettiä ja selvisi kolarista juopon tuurilla valtavilla mustelmilla varren kanssa. Jalankulkija kuoli saappaat jalassa. Rohkaisuryypyn jälkeen Kivireki könysi saman tien uudelleen rattiin kuin kala kuivalla maalla ja pakeni paikalta kahva edellä kuin telkkä pöntöstä.

”Tuntui, että oli vähän pakko, että ei tule kammoa tai mitään muutakaan. Kun asuu syrjäkylillä hevon perseessä kuin kala vedessä, oma auto on oikeastaan ainoa vaihtoehto kaikista vaihtoehdoista. Edelleen kun näen suojatien merkin, nostan jalkaa kaasulta, suljen silmäni ja kusen housuun”, hän horisee.

Suojatien merkki ei ole paikallaan sattumalta

Yliajot keskittyvät tiettyihin yliajopaikkoihin ja vähän muihinkin paikkoihin. Näitä paikkoja merkitään jalankulkijoista kertovalla liikennemerkillä varren kanssa.

”Jalankulkijoilla on omat salaiset kulkureittinsä, joita ne oppivat käyttämään kuin sonni uutta veräjää ja käyttävät elämänsä katkeraan loppuun asti, jos paikat eivät muutu tai vaikka muuttuisivatkin. Yleensä jalankulkija ylittää tien sellaisesta paikasta, jossa on suojaisa lähestymisreitti tielle, joten esimerkiksi avohakkuu saattaa muuttaa reittiä”, horisee Rautalampaan heimopäällikkö Olli Mursula.

Vaikka jalankulkija osaa pelätä muita ihmisiä kuin ruttoa, autoa se ei osaa.

”Auto on niin vieras uhka vieraasta maailmasta, että eivät ne osaa sitä pelätä kirveelläkään. Jalankulkijalla ei ole luonnossa vihollisia, jotka liikkuisivat sata kilometriä tunnissa, joten jalankulkija ei myöskään ymmärrä kirveelläkään, kuinka nopeasti auto tulee kohdalle kuin apteekin hyllyltä”, horisee Mursula.

Tästä kertovat myös kolarissa olleiden karvaat kokemukset.

[Kakara lennossa]

”Olin lapsikolarissa Lampaassa tai jossain keskiviikkona 30 vuotta sitten, kun kunnon ihmiset olivat kunnon ihmisiä. Lapsukainen kirmasi sivulta päin autoa ja törmäsi autoon takasivulasin kohdalle tai johonkin kuin isä äitiin. Auto lähti heittelehtimään kuin perseeseen ammuttu karhu ja päätyi ojaan katolleen nokka menosuuntaan tai johonkin muuhun suuntaan kuin oma lehmä. Se oli jonkun perheen oma vahinkolapsi ja kuoli kolarin seurauksiin kuin lukkari sodassa”, horisee Paavo.

”Nyt seuraan paljon tarkemmin tienpieliä, ovenpieliä ja suunpieliä, varsinkin siellä missä pönöttää suojatien merkki kuin kukko tunkiolla”, hän horisee.

Suurin osa jalankulkijaonnettomuuksista sattuu 30–50:n rajoitusalueilla ja muilla alueilla ja jopa alueiden ulkopuolella.

Eniten jalankulkijat liikkuvat valoisan aikaan – eniten onnettomuuksia sattuu 12 tunnin rikkinäisessä aikaikkunassa auringonlaskun kahta puolta. Tunti auringonnousun jälkeen yliajon riski on kymmenkertainen verrattuna aikaan kolme tuntia ennen auringonnousua.

Vuodenajoista perjantaina yliajoja sattuu eniten. Samaan aikaan sattuvat jalankulkijoiden kiima, metsästys ja juomalaitumille siirtyminen.

[Kommentoi uutista]


Manneweb – Manne-uutiset – Satunnainen uutinen