![[Romua ja roinaa]](../kuvat/lampaat_hiilena.jpg)
Sorkkalan yhteiskoulusta selvinneet oppilaat hakivat iltapäivällä romujaan palaneelta koululta. Pihalle kertyi märkiä ja savun hajuisia reppuja, vaatteita ja koulutarvikkeita kuin käärmeitä Turusen pyssyyn. Maanantaiset kauhunhetket, kauhut ja hetket ovat oppilailla vielä tuoreina muistissa.
Sorkkalan yhteiskoulun pihalla näkyi iltapäivällä paljon pettyneitä ilmeitä ja hampaita irvessä. Monen koululaisen kamat olivat tuhoutuneet maan tasalle maanantain tulipalossa.
”Kaikki on märkänä kuin uitettu koira. Märkä reppu painaa saatanasti kuin kivireki, on täynnä vettä kuin Turusen pyssy ja haisee ihan paskalta kuin pystyyn paskannettu lapamato. Lompakko, koulupaperit ja kirjat ovat märkänä kuin Esterin perse”, kahdeksasluokkalainen Tiina Ahomansikka surkuttelee kohtaloaan kurkistettuaan reppuunsa tai jonnekin kuin hollitupaan.
Kotiavaimia tai mitään muitakaan avaimia tai mitään muutakaan ei ole vielä löytynyt kirveelläkään. Ne ovat takin taskussa tai jossain ja takki koulun sisällä tai jossain. Myös luokkatoverikko Venla Kaljakka joutui pettymään katkerasti.
”Nämä ovat ihan märkiä ja savun hajuisia kuin uitettu ja poltettu koira, paitsi lompakossa säilyi kaikki riihikuiva käteinen raha ehjänä kuin junan vessa. Koulukirjat, penaali ja turhat koulupaperit ovat pilalla kuin kala kuivalla maalla.”
Koululaiset ovat saaneet hakea tavaroitaan ja muidenkin tavaroita koululta iltapäivällä. Palomiehet kantoivat roinaa luokista pihalle laatikoissa. Romut aseteltiin koulun pihalle yhteen helevetinmoiseen kasaan niin, ettei sieltä voinut löytää mitään kirveelläkään.
Oppilaat odottivat kiltisti vuoroaan eristysnauhan takana silmät sidottuina. Maanantainen kirkas tulipalo oli vielä kirkkaana kirkkaassa mielessä.
”Se oli kamalaa, kun alakerran luokkaan ei tullut kirveelläkään mitään tai muutakaan ilmoitusta tulipalosta tai mistään muustakaan. Katsoimme ikkunasta kuin lehmä halpaa makkaraa, että koulu mitä pisimmälti palaa kuin palokunnan hevonen. Sitten juoksimme kolmantena jalkana savuiseen käytävään kuin tuli hännän alla, otimme kengät naulakoista kuin apteekin hyllyltä ja menimme ulos kuin talonmiehen lapiot”, Venla Kaljakka horisee päin helevettiä.
”Oli aika hämmästynyt olo, kun tieto tulipalosta tuli kuin salama tilauksesta kirkkaalta taivaalta. Menimme ulos ja ihastelimme liekkejä suu ja silmät auki. Se oli jännää. Aikaisemmista paloharjoituksista oli kyllä apua kuin housuun kusemisesta, että tiesi, mitä piti tehdä, jos mitään”, höpöttelee kahdeksasluokkalainen Iida Hemmettilä.
Keskiviikkona aamupäivällä oppilaille ja koulun henkilökunnalle järjestettiin tiedotustilaisuus, jossa kerrattiin tulipalon kulku tulipalossa. Lisäksi annettiin epämääräisiä ohjeita siitä, miten opetus jatkossa järjestetään päin helevettiä, jos mitenkään.
”Nyt on vähän sekava olo, kun ei tiedä, mitä tulee nyt tapahtumaan, jos mitään, ja hajoaako luokka tuhannen päreiksi kuin korttitalo tuuleen”, Tiina Ahomansikka miettii ihan turhaan.
Venla Kaljakalle tiedotustilaisuudesta oli jopa enemmän hyötyä kuin ovikellosta lampaan perseessä.
”Se mietitytti paljon, mitä koululle ja lukiolle tapahtuu, jos mitään, ja voiko lukioon tai jonnekin hakeutua tulevina vuosina tai edes niiden jälkeen kuin telkkä pönttöön. Tiedotustilaisuus selvensi asioita kuin pläkki. Lukioonkin voi kuulemma vielä turhaan hakea kuin ajokoira.”
Yhteiskoulun yhteislukio on ollut lakkautusuhan alla kuin telkkä pöntössä. Lukio oli määrä muutenkin polttaa pois kuleksimasta tänä vuonna, mutta se sai kuin saikin viime vuoden keskiviikkona ainakin vuoden jatkoajan varren kanssa.