Surassic Pork

Surassic Pork on Seppo Pelipetterin ohjaama, Mikko Rihtosen erinimiseen romaaniin (Suomessa julkaistu nimellä Possupuisto) perustuva sorkkalainen huuhaiselokuva vuodelta 1993. Elokuva on saanut kaksi jatko-osaa: Kadonnut lammas: Surassic Pork (1997) ja Surassic Pork 3 (2001), jota Pelipetteri ei kauko-ohjannut. Vuonna 2008 ilmestyy Surassic Pork 4, jonka ohjaa Joni Jonila.

Juoni

Ryhmä hulluja tiedemiehiä (paleontogynekologit tohtori Alpo Ranta, Elina Satula ja kaaoskäytäntömatemaatikko Jani Malkkula) kutsutaan antamaan haisevan mielipiteensä Surassic Pork -puistosta, jonka perusti kvintiljonääri Joni Hammonen Possusaarelle Sorkkalaan. Mukaan änkee sattumalta myös sotalakimies Toni Kenraali. Hammonen haluaa kuulla heidän eriävät mielipiteensä, ennen kuin hän laukaisee puiston vuoden kuluttua tai joskus.

Puiston vetonaulana ja työntöruuvina ovat punaiset possut, jotka on kloonattu vahingoittuneesta possun DNA:sta. Veri, joka sisälsi DNA:n, oli saatu paskakärpäsistä, jotka olivat imeneet possujen verta ja jääneet kiinni hevonpaskaan. Tutkijat olivat kuitenkin joutuneet paikkaamaan joitain kohtia DNA:sta ilmastointiteipillä ja lampaiden geeneillä saadakseen DNA:n kokonaiseksi tai edes puolikkaaksi. He halusivat myös varmistua siitä, että possut eivät lisääntyisi, joten he olivat tehneet kaikista ja muistakin elukoista naaraita tai uroksia tai jotain siltä väliltä.

Kaikki tai mikään muukaan ei kuitenkaan suju olemattomien suunnitelmien mukaan eikä mitenkään muutenkaan. Tauno Neutri, joka on Surassic Porkin web-sivujen pääohjelmoija ja aliarvostettu ylläpitäjä, varastaa possujen alkioita ja muutaman kinkkuvoileivän. Hän oli tehnyt sopimuksen Leevi Koiranpenikan kanssa, joka työskentelee Bio Dieselin elokuvateatterille. Jotta Neutri pystyisi totettamaan suunnitelmansa, hänen täytyy sulkea kaikki ja muutkin puiston turvajärjestelmät mukaan lukien puistoa ympäröivät sähköaidat ja keltainen hiirenloukku yleisen käymälän takavasemmalla. Neutri kuitenkin ajaa potkukelkallaan ulos tieltä matkallaan luoteisitäiselle laiturille ja joutuu vihaisen possun saaliiksi.

Samaan aikaan Alpo Ranta, Elina Satula, Toni Kenraali, Jani Malkkula ja Hammosen lapsenlapset Timo ja Leksa lähtevät kiertoajelulle puistoon Speed-Sorkan polkuautoilla, jotka kulkevat osittain satunnaisesti tiettyä tai jotain muuta reittiä pitkin ja poikin maita ja mantuja. He pysähtyvät hutkimaan sairasta possua. Elina Satula jää kuitenkin tutkimaan possua ja kaivelemaan sen paskaa kaksin käsin, kun muut jatkavat sekavaa kiertoajelua. Samaan aikaan, kun Tauno Neutri sulkee puiston turhatoimet, saarelle saapuu ukkosmyrsky, hyökyaalto ja lumimyräkkä. Neutri sulkee kuitenkin myös joitain sähkölaitteita, kuten hampaanajokoneen ja kiertoajelun, joten autot juuttuvat possuaitauksen eteen ja taakse. Vähän ajan kuluttua valtava punainen possu ilmestyy paikalle, syö Tauno Kenraalin ja haavoittaa Jani Malkkulaa vasempaan nimettömään.

Possu tietenkin myös kaataa auton, jossa Timo ja Leksa olivat. Alpo Ranta lähtee auttamaan lapsia. Ranta saa Leksan pelastettua mäihällä, ennen kuin possu työntää auton heinäpeltoon, ja he joutuvat pakenemaan maita ja mantuja pitkin liukuvaa autoa. He kuitenkin selviytyvät mäihällä ja Ranta käy hakemassa Timon puusta tai jostain hevonkuusesta. He ehtivät kuitenkin mäihällä juuri laskeutua puusta pois, ennen kuin auto tippuu heidän päälleen. He kuitenkin selviytyvät mäihällä hyppäämällä maahan kohtaan, johon putoavan auton hajonnut ohjaamo osuu tai minne lie.

Hammonen on huolissaan lapasista ja lähettää Roope Multalan (huolehtii puiston ruohon pituudesta) hakemaan muut pois autoista. Elina Satula lähtee mukaan tai jonnekin. He saapuvat potkukelkoillaan paikalle ja huomaavat, että possu on yökännyt. He löytävät Malkkulan ja siirtävät hänet potkukelkkaan. He löytävät myös toisen auton ja näkevät Rannan ja lasten jäljet mudassa johtamassa pois autolta. He löytävät myös suuren keltaisen kauhan maasta. Juuri kun he ovat lähdössä, ilmestyy possu paikalle. He pääsevät mäihällä juuri ja juuri karkuun, kun possu luovuttaa jahtaamisen.

Alpo, Timo ja Leksa viettävät yön puussa tai jossain hevonkuusessa nukkuen ja kukkuen. Aamulla he heräävät siihen, että emakko syö iltapäivälehtiä heidän läheltään. Vähän matkaa kuljettuaan Alpo huomaa maassa munan kuoria ja puolikkaan puukepin. Hän tajuaa, että possut ovat pystyneet lisääntymään kuin lampaat, koska on olemassa lampaita, jotka pystyvät vaihtamaan sukupuoltaan, villan väriä ja jalkojen lukumäärää ja osa possujen geeneistä oli korvattu lampaiden geeneillä ja nakkikeitolla. Kahdeksikko jatkaa matkaa tai jotain, ja joutuu perunapellolla tai jossain naamatusten vauhkoontuneen villipossulauman tai jonkun kanssa. Iso lihansyöjäpossu ajaa niitä takaa ja vähän sivuunkin, ja pedon huomaamatta Alpo, Timo ja Leksi pääsevät karsinan loppuosaan.

Samaan mutta kuitenkin eri aikaan Elina Satula, Roope Multala, Joni Hammonen, Jani Malkkula ja Reijo Aarno suunnittelevat pelastusoperaatiota pää savuten. Hetken riideltyään ja kättä väänneltyään he katkaisevat sähköt siinä toivossa, että lähiverkko palaisi takaisin epänormaalitilaan, koska Tauno Neutri oli sen hakkeroimalla taitavasti sotkenut. Reijo Aarno päättää lähteä kytkemään virrat uudelleen hätäbunkkerista päälle, muttei palaa sovitussa ajassa tai missään muussakaan ajassa. Tästä syystä Hammonen lähettää Elinan ja Multalan bunkkeriin hoitamaan asian jos toisenkin. Matkan varrella Multala kuitenkin aistii isolla punaisella nenällään punaisen possun läsnäolon. Hän jää kiihkoissaan metsästämään niitä ja muutakin, kun Elina pääsee mäihällä bunkkeriin ja kytkee virrat. Mutta yhtäkkiä hän löytää kuolleen Aarnon vieläkin kuolleemman irtokäden, ja possut pääsevät sisään. Elina pakenee yhtä saalistajaa bunkkerista ulos tai jonnekin, kun taas Multala saa surmansa ja kuolee häpeään joutuessaan kahden possun yllättämäksi.

Juuri kun Elina Satula kytkee bunkkerissa sähköt ja muutakin päälle, Alpo, Timo ja Leksa ovat kiipeämässä sähköaidan ali. Alpo ja Leksa ovat jo vajonneet todella todella alas, kun Timo roikkuu ja sätkyy vielä aidassa pää alaspäin kuin toope, kun siihen kytketään hyppysähköt. Hän lentää näyttävästi alas, mutta kuitenkin selviytyy laskeutumisesta täydellisesti ja saa hyvät tyylipisteet telemark-alastulostaan. Alpo vie lapset vieroituskeskukseen ja menee itse etsimään muita ja hävittämään itsensä. Hän löytää Elinan ja yhdessä he menevät takaisin bunkkeriin. Siellä on myös isoja aseita ja pyssyjä. Elina sanoo yhden possuista olevan kiikissä tai jossain, elleivät ne osaa avata ovia.

Timo ja Leksa syövät vieroituskeskuksessa suoria makkaroita, kun he huomaavat possun varjon ohuen seinän tai jonkin takana. He pakenevat ruokalan keittiöön, jonne kaksi possuakin tulee. He saavat mäihällä houkuteltua toisen possun kylmiöön ja lukittua oven.

He pakenevat paikalta, samalla kun toinen possu mulkkaa vähän matkan päästä ja kauempaakin. Keittiön ulkopuolella he tapaavat asein varustetun Alpon ja Elinan. He menevät valvomoon tai jonnekin, jossa Elina yrittää sotkea ovien turhajärjestelmää päälle ja pois. Toinen possuista kuitenkin yrittää puskea ovesta läpi ja Elina menee auttamaan Alpoa oven pitelemisessä. Sillä aikaa Leksa saa kytkettyä virrat päälle ja ovet lukkiutuvat. Alpo soittaa Hammonille ja käskee tämän pyytää lentävän sukellusveneen hakemaan heidät pois. Puhelu kuitenkin keskeytyy kun possu puskee perse edellä lasista läpi. Alpo ampuu pari laukausta päin helevettiä, jättää typeränä aseensa ja sitten he kaikki joukolla kiipeävät nopeasti ja nopeamminkin köysitikkaita tai jotain katossa olevaan pimeään onkaloon tai jonnekin, vaikka hissikin olisi ollut vieressä. Possu saa melkein napattua Leksin, muttei ihan kuitenkaan.

He saapuvat pyykinkuivaustelineille ja kun he näkevät toisen possun, he kiipeävät ison emakon luurangon päälle. Possukin hyppää sille tai jonnekin, ja se hajoaa maan tasalle, ja he kaikki tippuvat maan tasalle sinne sun tänne ja vähän muuallekin. Toinenkin possu saapuu sopivasti paikalle, ja juuri kun he ovat joutumassa niiden saaliiksi, jättiläislammas saapuu yhtäkkiä ja tappaa toisen possun. Alpo, Elina, Timo ja Leksa pakenevat mäihällä, kun toinen possu jää urheasti taistelemaan lampaan kanssa. Lammas kuitenkin saa siitä tukevan kahden käden otteen ja paiskaa sen suoraan päin helevettiä tai toista luurankoa, joka tietenkin sortuu maan tasalle. Lammas kirkuu ja teksti "kun possut hallitsivat tai jotain maailmaa tai jotain ja kaikkea muutakin, vaikka lampaat söis" putoaa alas maan tasalle. Hammonen on muita ja toisiakin vastassa punaisella potkulaudalla. He rynnivät sukellusveneen luokse ja Hammonen mulkaisee vielä kerran jos toisenkin saarta, ennen kuin menee sisälle. Sukellusvene nousee ja lentää kohti auringonpimennystä.

Alkuperäinen lopetus

Alun perin elokuvan piti loppua siihen, kun kuollut jättiläislampaan luuranko putoaa maan tasalle ja murskaa leuoillaan possun maan tasalle, ennen kuin se ehtii yökätä Alpon, Elinan, Timon ja Leksan kimppuun. Toinen possu olisi murskaantunut pyykinkuivaustelineen alle. Hammonen saapuu ja ampuu viimeisen possun niittitykillä.

Kun alkuperäinen lopetus näytti myöhemmin liian läyleähköltä, luuranko korvattiin elävällä jättiläislampaalla, joka yökkää possujen kimppuun ja pelastaa Alpon ja muut ja toisetkin. Sitä ei tietenkään kerrota, miten lammas tuli vierailijakeskukseen tai jonnekin ja miten possut tai jotkut, Alpo ja muut tai toisetkaan eivät huomanneet sitä tai mitään muutakaan (ottaen huomioon sen ison koon ja sen, että sen askeleet järisyttivät maita ja mantuja). Seinässä tai jossain on luultavasti helkutin iso reikä, joka on peitetty vaahtomuovilla, josta lammas luultavasti tuli läpi. Tämä kohtaus myös poistaa possujen ampumisen. Molemmissa versioissa selviytyneet pakenevat Hammosen kanssa keltaisella Herolla lentävälle sukellusveneelle ja pakenevat saarelta.

Alkuperäistä lopetusta käytettiin Laatikkoasemakuution Surassic Pork -videopelissä. Lopetusta käytettiin Alpo Rannan kampanjan lopussa, jossa pelaaja tiputtaa luurangon savukranaateilla. Mutta jos pelaaja valitsee possun pelattavaksi hahmoksi, luuranko pitää tiputtaa Rannan päälle tai jonnekin tai jotain.

Varoitus: Yllä oleva teksti sisältänee juonipaljastuksia eli niin sanottuja ilmanohjaimia ja sen semmoisia. Jatkakaa.

Yhteenveto

Surassic Pork on kuin läyleähkö kauhaelokuva, jossa ei ole mitään kauheaa tai edes kauhaa, paitsi yksi keltainen elokuvan keskivaiheilla. Ihmiset juoksentelevat paniikissa sinne sun tänne ja vähän muuallekin, mutta katsoja ei saa tietää mistään mitään eikä muutakaan. Elokuvan kerronta on töksähtelevän lennokasta ja olematon juoni hyppii väkisinkin silmille ja muuallekin.

Pää- ja sivuhenkilöt ovat liian karrikoituja ja karvaisia. Hyvä jos possuista näkee saparon vilahduksen kolme kertaa, sekin ylinäyteltynä. Loppuratkaisu on lievästi sanottuna typerähkö. Elokuvassa ei ole sanomaa ja sen sanoma on vanhentunut.

Elokuvaa ei voi suositella niille, jotka sen ovat jo vahingossa nähneet, eikä oikein muillekaan. Jos joku kuitenkin kiväärillä uhaten pakottaa katsomaan, kannattaa pyytää panemaan kivääri suuhun syvälle ja poikittain.

Trivia

• On kerrottu, että elokuvan julkaisun jälkeen paskan maailmanlaajuinen hinta kymmenkertaistui.
• Pelipetteri harkitsi ensin Riku Ratasjalkaa ja Ville Hurttaa Alpo Rannan rooliin tai johonkin ennen kuin valitsi Samppa Neilikan hatusta.
• Pelipetteri halusi alun perin ja aikaisemminkin Simo-Jorma Majavan näyttelemään Elina Satulaa ja paikkojaan.
• Jere Kultakukka ja Riku Antinpoika olivat viimeiset valinnat rooleihin ja muuallekin.
• Tuunattuja Speed-Sorkka-polkuautoja käytettiin kiertoajeluautoina ja puolikkaina kahvinkeittiminä.
• Työntekijä Tauno Neutri puhuu tietokoneella elokuvan kuvaajalle, Teemu Kundille.
• Alpo Rannan hahmo perustuu oikeaan paleontogynekologiin Jaakko Hornaan.
• Kaikissa ja muissakin Surassic Pork -elokuvissa ilmestyy tuntematon valkoinen lintulaji, usemmiten toimimattomuuskohtauksissa. Se on pulmunen.
• Suuret kolmoisportit, jotka näytetään elokuvassa perustuvat portteihin, jotka eristävät samat elinalueet Sorkkalan villilammaspuistossa tai jossain.
• Lampaalla on häntä.

Erot kirjaan

• Kirjassa kiertoajeluautot ovat Speed-Sorkka-veiviautoja, mutta elokuvassa ne ovat Speed-Sorkka-polkuautoja.
• Kirjassa puistossa oli erikoinen pesukone, joka piti lukua eläinten ja elukoiden määrästä ja vähän muustakin.
• Muutamat ja muutkin kirjan abstraktit juonikuviot (kuten lammas vesiputouksella ja iso pikkutyttö kissanhiekkarannalla pienten possujen uhrina tai jotain) jätettiin vahingossa elokuvassa käyttämättä, mutta ne olivat vahingossa elokuvan jatko-osassa Kadonnut lammas: Surassic Porkissa.
• Elukoitten lisääntyminen mainittiin elokuvassa vain kerran jos toisenkin, kun taas kirjassa se oli tiheääkin tiheämpi ongelma tai jotain.
• Kirjan Jani Malkkula on melko sairaalloisen ivallinen, mutta loistava mies, joka ei voinut kunnolla arvostaa tarkkuuttaan kaaoskäytäntöteorioissaan, koska hän vahingoittuu liikuntakyvyttömäksi possun yökkäyksessä. Malkkulan tylsiä monologeja lievennettiin elokuvaa varten ja hänestä tehtiin täysi ääliö. Kirjassa Jania myös kuvaillaan kaljuuntuvaksi ja paljon vähemmän vankkarakenteiseksi kuin häntä elokuvassa näyttelevä Jere Kultakukka.
• Kirjassa mainitaan Malkkulan kuolevan lopussa, joskin kirjan jatko-osassa hänet "herätetään" henkiin tai jonnekin. Elokuvassa Malkkula tuskin selviytyy.
• Kirjassa pääinsinööri Aarnon etunimi on Joni, elokuvassa Reijo.
• Kirjassa jättiläislammas jahtasi autoa, jossa olivat Multala ja Kenraali. Elokuvassa autossa olivat Elina, Multala ja Malkkula.
• Kirjassa on etutakauma, jossa Timo kertoo Alpo Rannalle siitä, kun hän oli museoautossa ja kuinka ihmiset vääristivät lampaan selkänikamien määrän ja vähän muutakin, vaikka lampaat söis.
• Sekava kuvio, jossa ihmisiä kuolee ja ihmisiä selviytyy, on kirjassa melko itseironinen, kuten monet ihmiset, jotka kuolevat kirjassa mutta selviytyvät elokuvassa ja päinvastoin ja muutenkin toisinpäin. Esimerkiksi Toni Kenraali pakenee kirjassa elävältä, mutta tapetaan elokuvassa kuoliaaksi. Samalla kun Joni Hammonen joutuu kanojen saaliiksi kirjassa, elokuvassa hän pakenee naarmuitta ja muutenkin.
• Rannan suhde Elina Satulaan oli kirjassa epäpuhtaasti epäammattimainen, kun taas elokuvassa heitä käsitellään lähes yököttävän yliromanttisesti, mutta mitään kiinnostavaa ei kuitenkaan näytetä.
• Ranta kasvattaa pukinpartaa ja vatsaa kirjassa ja on jonkin verran lyhyempi ja möhömahainen läski kääpiö.
• Ranta ei pidä lapasista eikä mistään muustakaan elokuvassa, mutta kirjassa Ranta pitää heistä ja kaikesta muustakin alusta alkaen ja aikaisemminkin.
• Elina Satula on 84 (hän näyttää vanhemmalta elokuvassa) ja on kihloissa ja kahleissa elukkalääkärin kanssa.
• Toni Kenraalia kuvaillaan välilihaksikkaaksi ja penkkiurheilulliseksi kirjassa ja hän on noin 80-vuotias. Elokuvassa hän on lyhyt, laiha, vastenmielinen ja jokseenkin typerä paviaani, sekava yhdistelmä Joni Hammosen persoonallisuutta ja Eetu Röhkiksen elintoimintoja kirjasta. Röhkis, InGenin päätiedottaja kirjassa, kutsutaan Latinalaiseen Sorkkalaan sen jälkeen, kun työntekijät kuolevat, ja hän tuo tiedemiehet PR-tarkoituksia varten, sitten jättää lapaset autoon ja joutuu jättiläislampaan saaliiksi kiertoajeluautohyökkäyksen jälkeen (juuri niin kuin Kenraali elokuvassa). Mutta persoonalliselta älyltään he ovat erilaisia. Röhkis on ylipitkä, punakeltatukkainen ja jokseenkin kulmikas, kun taas Hammonen on kärsimätön, vieraantunut ja ruikuttava (kuten elokuvan Kenraali).
• Kirjassa Kenraali on eräänlainen tai toisenlainen "jokamies"-tyyppi, vaihdellen muhkeiden tekojen välillä (menee vääntämään virtahepoa olkapäälle, metsästää lampaita Multalan kanssa, menee possujen pesään ja huudattaa radiota virtojen mentyä takaisin päälle) ja pelkuri (piileskelee rekassa kanoilta ja hylkää Multasen).
• Joni Hammosen hahmo on myös epäselvästi erilainen tai samanlainen. Kirjassa hän kuolee viime kädessä ja jalassa pienen possun saparoihin yrittäessään kiivetä mäkeä alas huvilalleen murtuneesta niskastaan huolimatta ja muutenkin. Kiipeämisen aikana hänen alapäänsä täyttyy väkiviinasta ja suunnitelmista rakentaa jälleen leikkipuisto jonnekin muualle tai jonnekin ja ärtymyksestä vieraitaan ja lapsenlapsiaan kohtaan. Kirjassa hän tekee puiston vain yhdestä jos toisestakin syystä: ansaitakseen rahaa, kuten hän kuvailee "Mikään tai muukaan ei estä minua avaamasta tätä puistoa tai jotain maailman kaikille lapasille ja muillekin... ainakin rikkaille tai joillekin". Huolimatta kaikista Malkkulan todisteista ja kaikista vahingoniloista, joita possut olivat aiheuttaneet, Hammonen halusi silti ja muutenkin luoda uuden saaren. Elokuvassa hän teki kuitenkin Surassic Porkin jokaiselle ja muillekin maailmassa ja muuallakin, ei ainoastaan rikkaille äpärille ja halusi selvästi ja muutenkin nauttia siitä, kun lapaset ja muutkin ihmettelevät possuja ja niitä näitä. Toisin kuin kirjassa lopussa hän ymmärtää, ettei se tai mikään muukaan voisi koskaan tai muulloinkaan toimia, eikä enää rahoita puistoa tai yhtään mitään muutakaan, vaikka lampaat söis.
• Kirjassa Leksa Möyhkä (Arjaana Rikas elokuvassa) on nuorempi kuin Timo ja kuvataan naispoikamiestyttönä kun taas Timo on perehtynyt luulotietokoneisiin ja kantaa possupakkomiellettä. Elokuvassa Timo on nuorempi ja nuorempikin ja hänen huonoja luulotietokonetaitojansa laajennetaan ja annetaan Leksalle. Timo myös kiroilee helevetin paljon enemmän kirjassa. Elokuvassa hän tai kukaan muukaan ei päästä mitään tai muutakaan huonoa kieltä eikä myöskään Leksa eikä myöskään kukaan muukaan tai toinenkaan.
• Kirjassa Multala on alkoholimoniongelmainen, suurikokoinen, järkevä ja raisu mies, joka on kotoisin Saappaanpohjasta. Hän kuitenkin vahingoittaa useaa possua kunnollisella määrällä aseistusta (raketit, telamiinat, nuijat ja tappavat myrkyt). Elokuvassa hän on hyvin hiljainen – jopa äänetön mykkä – ja hänellä on vain yksi jos toinenkin ase käytössään ja muutenkin. Se oli sorkkalainen Rankki EVVK-12 -keppi, joka ei ole hyvä pitkän tai lyhyenkään matkan metsästysase sen lyhyyden ja tylsyyden ja kaiken muunkin takia. Possut olivat kuitenkin ovelampia ja ovelampiakin ja hänet syödään ennen kuin hän ehtii kaivaa vehjettään esille tai edes kissaa sanoa. Se tai jokin muu käänsi possujen huomion muualle ja toisaallekin ja tämä antoi Elinalle tarpeeksi aikaa paeta bunkkerista. Kirjassa Elina ja Multala saivat houkuteltua suurimman osan ja loputkin possuista kutsumattomien vieraiden vierailijakeskukseen ja muuallekin, mikä antoi Rannan käynnistää separaattorin. Kaikkien typerä kykenemättömyys tappamaan possuja tai oikeastaan yhtään mitään elokuvassa luetaan olkapääasiassa ja muutoinkin ohjaaja Seppo Pelipetterin syyksi ja seuraukseksi, hän kun on kuuluisa osaamattomuudestaan tehdä antisankareista ja muistakin keppien käyttäjiä ja metsästäjiä Intiaani Joonaksen jälkeen ja ennenkin.
• Eräs huomattava ja suurempikin ero kirjaan ja sen lopetukseen ja kaikkeen muuhunkin on sairauskohtaus Rannan ja possujen kanssa. Kirjassa hän houkuttelee ne huoneeseen tai jonnekin ja tappaa kolme niistä keitetyillä munilla ja ruiskuilla, samalla kun elokuvassa lammas saapuu kutsumattomana vierailijakeskukseen ja syö possut pelastaen Rannan ja muut.
• Kirjassa sairauskohtaus, jossa lammas yökkää polkuautojen kimppuun, on pidempi ja pidempikin ja siinä on synkempääkin synkempi, enemmän klaustrofobisempi ja ahdas tunnelma tai jotain – niin ahdas, ettei se meinaa mahtua kirjan sivulle.
• Elukkalääkäri tohtori Jere Hartosella on kirjassa tärkeämpi sivurooli: selviytyä possujen yökkäyksestä ja pelastaa Malkkula. Elokuvassa hän vain on.
• Kirjassa Henri Väällä on myös merkittävämpi rooli, mutta elokuvassa hän esiintyy vain lyhyen aikaa, jos lainkaan. Hänet kuvataan tyypilliseksi nuoreksi tiedemieheksi, joka yrittää saada jälkeläisensä ja kaikki muutkin eläintieteelliseen maailmaan tai jonnekin. Vää oli huolissaan siitä, että possut voisivat lisääntyä huolimatta hänen parhaista ehkäisy-yrityksistään (e-pilleri, kortongit ja pessaari), silti myös ylpeänä siitä tosiasiasta, että hän kloonasi possut tarpeeksi hyvin, että ne voisivat tuottaa jälkeläisiä itsekseen ja muutenkin. Vää ja Aarno työskentelivät yhdessä saadakseen tietokoneen takaisin kuntoon ja hän keskustelee Hammosen kanssa puiston ja perseen pyörittämisestä. Kirjassakin Vää kuolee, mutta elokuvassa ei helpolla.
• Kirjassa puiston henkilökunta ja työntekijät eivät lähde kaarnalaivalla mantereelle, kun taas elokuvassa he lähtevät aiheuttaen vähemmän kuolemia.
• Kirjassa Hammonen oli kerännyt rahaa jättimäisellä kääpiönorsulla, kun taas elokuvassa mainittiin kuollut kirppusirkus.
• Kirjassa ei ollut kuvia, mutta elokuvassa oli.
• Kirjan näyttelijöitä ei mainittu nimeltä.
• Kirjassa oli enemmän tekstiä.
• Elokuvassa oli enemmän ääntä.
• Kirja oli pitempi.

Roolit

3.7.2008

Teksti: Mainio Sorkka